maanantai 25. syyskuuta 2017

Herra Paskarainen heille jotka ei syö kunnolla!

Joko olet tutustunut Herra Paska(ra)isen täysksylitolipastilleihin?

Nämä mauttomat ja vaihtelevasti pahanmakuiset pastillit eivät saa lastasi iloiselle mielelle, vaan jättävät tyhjän ja pettyneen olon.

Aivan kuin vanhemmille, jotka ruokailun päätteeksi eivät todellakaan halua palkita huonosti käyttäytyvää räkänokkaa edes sillä yhdellä pastillilla luututtuaan pöydän, lattiat, seinät ja katon ruoasta. Pastilli on kuitenkin pakollinen paha, koska sen tarkoitus on katkaista happohyökkäys ja hoitaa hampaita. Vastuu lapsen hampaiden hyvinvoinnista kun kuitenkin on vanhemmilla. Mikä kierre!

Mutta onneksi kierteen katkaisuun on ratkaisu: Herra Paska(ra)inen - eikä kellään ole hauskaa!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Meidän päivämme - eräs lauantai


Yhteistyöpostaus Mammalandian kanssa

Lauantai 23.9.

Klo 0.30 aika lopettaa askareet ja mennä nukkumaan. Ukkeli on nukkunut jo yli kolme tuntia ja mieskin ainakin kaksi. Ihanaa, huomenna (tänään!) saa nukkua myöhään.

Klo 3.05 Kissalla on asiaa. "Me nukutaan nyt" lausahdus ovelta ei tehoa, mutta kissa onneksi hiljenee.

Klo 7.00 "Äidii, äidii, äidii" No olisi täällä isikin tarjolla. Katson silmät ristissä kelloa ja käyn hakemassa Ukkelin meidän sänkyymme naapurihuoneesta. Paskat hän mitään enää nuku. Mies ja Ukkeli lähtee aamupalalle, minä suljen vielä hetkeksi silmäni.

Klo 8.05 Olohuoneessa katsotaan piirrettyjä. Vai animaatioitako ne kaikki nykyään on?

Klo 8.30 Minäkin jaksan nousta sängyn pohjalta lämpöpeiton alta.

Klo 8.30 - 10.00 Aamupala, muuttolaatikon pakkaamista (Ukkelin kieltämistä ja uudelleen pakkaamista X 10). Mies tyhjentää parvekkeen kalusteet autoon ja lähtee viemään ne uudelle asunnolle. Pitäisi jatkaa Ukkelin kanssa pakkaamista, mutta jumitun katsomaan Yle Areenalta Late Late night show with James Corden, koska Carpool Karaokessa Foo Fighters.

Klo 11.00 Päiväruoaksi neljänviljan puuroa. Ukkelille iskee annoskateus minun puurosta voisilmällä ja teemme vaihtarit. Tosin puuro mehukeitolla alkaa heti houkuttaa enemmän, kun saan sen eteeni. Loppupelissä syömme minun alkuperäisen annoksen yhdessä.

Ruoan jälkeen potalla käynti, vaipan vaihto ja unta kalloon.

Klo 12.00 Ukkelin huoneessa alkaa hiljentyä ja jatkan opinnäytetyön kirjoittamista.

Klo 13.00 Mies tulee kotiin ja menee myös päiväunille.

Klo 14.00 Ukkelin huoneesta kuuluu ääntelyä ja Mies herää myös päiväunilta. Paitsi, että Ukkelia olisi vielä nukuttanut ja hän protestoi heräämistä. Välipala piristää.

Klo 15.00 Mies ja Ukkeli lähtee HopLopiin. Jatkan opparin kirjoittamista. Antoisa päivä kirjoitustyön osalta.

Klo 17.30 Pojat tulee kotiin ja alan valmistelemaan iltaruokaa. Pojat ovat syönneet HopLopissa välipalaa (mm. sipulirenkaita), joten nälkä ei aiheuta raivokohtauksia. Ukkeli kiipeää tosin syöttötuoliin välittömästi, kun ymmärtää ruokaa olevan saatavilla.

Klo 18.30 Olen niin väsynyt ja löhöilen olohuoneen lattialla ja mietin tulisiko televisiosta mitään. Ajatustyö on raskasta ja kisaväsymyt alkaa painamaan. Olemme myynneet television joten katsomme tällä hetkellä ohjelmat pelkästään tietokoneen ruudulta. Laitan Miehen ensimmäisenä hoitamaan Master Chef Australian näkyvyyden kuntoon, koska perjantai-iltana en saannut mitään näkymään. Ukkeli puuhaa omiansa, mitä käy välillä pomppimassa päälläni. Teemme parit jumppaliikkeet samalla. Kadun sitä varmasti huomenna, koska jumppailut on jäänyt aivan kokonaan viime aikoina, joten edessä voi olla erinnäisiä tuntemuksia kropassa.

Klo 19.00 Jatkamme pakkailuja. Ukkeli rakentelee legoilla ja kovasti haluaisi auttaa pakkaamisessa.

Klo 19.30 Ukkeli päättää vapauttaa itsensä vaipan ikeestä ja mennä suihkuun. Vielä ei ole suihkuaika, joten palautamme hänet vaippaansa ja katsomaan Avaraa luontoa.

Klo 20.00 Iltapala-aika. Tänään tarjolla juustovoileipää, pinaattilettuja ja mehukeittoa. Iltapalan jälkeen iltapesut, avaava lääke,jonka lääkäri määräsi flunssan jälkeen jatkuneeseen köhinään ja sänkyyn laitto

Klo 20.30 Iltasatu. Olemme lukeneet Kaislikossa Suhisee kirjaa ja olemme kohdassa, jossa Konna pakenee vankilasta pyykkimuijaksi pukeutuneena. Alkuperäinen kirja on huomattavasti mielenkiintoisempi, kuin tähän asti lukemani lyhennökset aiheesta.

Klo 20.45 Ukkelin sängyn petaaminen uudelleen, koska sadun aikana on äiti saannut päällensä kaiken irtaimiston sängystä. Mukaan luettuna lakanan.

Klo 21.00 Hyvän yön toivotukset ja pusut on annettu, soittorasia soittanut unikappaleen ja Ukkelin huone hiljentynyt. Kaivan koneen esille ja teen blogipostausjaot Facebook ryhmiin. Hoidan parit sähköpostit sekä sovin oppariin liittyvistä läpiluvuista.

Klo 22.20 Meidän makuuhuoneesta kuuluu jo kuorsaus ja kissakin on nukahtanut jalkoihini. Viimeistelen tämän blogipostauksen ennen kuin käyn hakemassa vähän iltapalaa ja kirjoitan vielä pari riviä opparia. Puolen yön maissa pakotan itseni nukkumaan. Sunnuntaina saa jälleen nukkua hetken pidempään...

Tämä postaus on Mammalandian yhteistyöpostaus, jossa joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhdestä yhteisestä aiheesta.
Mammalandian sivulta löydät kaikki yhteistyöpostaukset.

Tässä linkit tämän vuoden aiempiin yhteistyöpostauksiini:

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Millä keinoilla taapero väsytetään parhaiten? - ja muita kysymyksiä Facebookin kautta




Elokuun lopussa oli Mammalandian facebook sivun kautta mahdollista kysyä minulta jotakin. Kovin rohkeasti ei kysymyksiä esitetty, mutta onneksi sentään pari kysymystä tuli vastattavaksi.

Mihin haluaisit lähteä matkalle juuri nyt?

Rehellisesti sanottuna, minulle kelpaisi tällä hetkellä mikä tahansa maailman lomakohde, jos vain sieltä ei tarvitsisi tulla takaisin arkeen. Tällainen maasta poistuminen tosin vaatisi sitä kuuluisaa lottoavoittoa, jota ei tänäkään viikonloppuna tullut.

Syy karkumatkaan ei kylläkään maastalähtemisellä häviä, vaan ainoastaan elämällä. Tiivistettynä kerrottakoon, että opinnäytetyönkirjoittaminen, työarki, päiväkotiarki, muutto ja espanjankurssi (mitähän unohdin?) vaatii päivä päivältä enemmän henkisiä voimavaroja. Kaikki kuitenkin sujuu suunnitelmien mukaisesti, joten kuten jo aiemmin kirjoitin, marraskuun alussa elämä voittaa :) 

Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, haluaisin lähteä matkalle Kreikkaan. Jostakin syystä Kreikka on seireenien lailla minua houkutellut luokseen ja vaikka vielä en ole ehtinyt matkakohteisiin tutustua, voi ensi kesänä kreikanmeri olla lähempänä, kuin vain sävelmänä korvieni välissä.

Millä keinoilla taapero väsytetään parhaiten?


Ei hajuakaan. Lääkkeillä? Nukutusaineella? Raskausaikana minusta oli mielenkiintoinen tieto, että vauvalla ei syntyessään ole polvilumpioita vaan ne kehittyy vasta noin kahden vuoden iässä (eli Ukkelilla näihin aikoihin). Jos minulle joku luotettava lähde nyt kertoisi, että taaperon sisällä on dynamo, joka latautuu lapsen liikkuessa ja näin ollen pitää energiatasoa yllä, uskoisin sen täysin. 

Minusta tuntuu, että mitä enemmän taapero liikkuu, hyörii, pyörii, kiipeilee, nousee, laskee, ryömii, pomppii, juoksee, konttaa, kiikkuu, vääntyy ja taipuu, sitä enemmän toimintaa riittää. Eli koska yritys väsyttää lapsi liikkumalla ei väsytä kuin aikuisen, suosittelisin tekemättömyyttä. Tuolla ratkaisulla tosin ei ole pitkäkantoista tulevaisuutta, joten antaa lasten liikkua ja aikuisten yrittää pysyä perässä. Ja jos aikuinen nukahtaa aiemmin, on tärkeätä huolehtia, että ympäristö on turvallinen lapselle eli esim. kannellinen pinnasänky.

Miten töiden ja päiväkotiarjen yhteensovittaminen on lähtenyt sujumaan?

Kiitos kysymästä. Tähän voin onneksi vastata, että erittäin hyvin. Mielestäni meidän perhe on saanut arjen pyörimään erittäin sujuvasti, vaikka tämä aika onkin meille kaikille hieman hektinen. Minähän palasin työelämään jo heinäkuussa, jolloin Mies hoiti Ukkelia. He olivat esim. pari viikkoa mummolassa, joten sain totutella arkirutiiniin kaikessa rauhassa. 

Töihin paluussa oli mielenkiintoista, että olin valehtelematta väsyynempi kuin IKINÄ äitiysloma-aikana. Tästä syytän herätyskelloa ja aikaisia aamuja. Ukkelin kanssa ollessa ei aamuisin herätyskelloa tarvittu, vaan nukuimme lapsen rytmisesti. Silloinkin tosin oli joitakin poikkeuksia, mutta harvoin.

Elokuussa, kun päiväkoti alkoi aloitimme aamut ilman loiventeluja eli ensimmäisestä päivästä lähtien olemme menneet päiväkodille samoihin aikoihin. Mies hakee Ukkelin iltapäivisin töistä palatessaan, joten olen saanut hoitaa työpäivät loppuun kaikessa rauhassa.

Minulla ei ole hyviä vertailukohteita miten muualla päiväkotiin vienti ja nouto on jaettu perheen sisällä, mutta ainakin itse olen tyytyväinen, että tätä asiaa ei ole meidän tarvinnut erikseen keskustella vaan olemme olleet alusta lähtien yhtenäisellä linjalla asian suhteen. 

Lokakuun alusta arki jälleen vähän kokee hetkellisen kolauksen, kun muutamme uuteen kotiin ja Ukkeli siirtyy päiväkodista perhepäivähoitoon. 

Facebookin kautta tuli nämä kolme kysymystä. Laitahan kommenttikenttään lisää kysymyksiä, jos haluat kysyä minulta jotakin. Vastaan sitten erillisellä postauksessa niihin kysymyksiin.

torstai 14. syyskuuta 2017

Nimikirja - seikkailun määrää lapsen oma nimi!


Yhteistyöpostaus Kirjasiskot Oy:n kanssa. Yhteistyö saatu Mammalandian kautta.

Arjessa taaperon kanssa välillä tuntuu, että poika unohtaa nimensä. Leikin tiimellyksessä kutsuhuudot kaikuvat kuuroille korville ja edes koko nimellä kutsuminen ei tunnu tehoavan, kun keskittyminen on aivan muualla. Tai sitten se on vain valikoivakuulo.

Kun meno äityy turhan vauhdikkaaksi ja äiti  lapsi tarvitsee rauhoittumista, on hyvä hetki ottaa kirja esille ja lukea yhdessä. Siis äiti lukee ja lapsi kuuntelee. Niin kuin elokuvissa ja päiväunissa.

Meillä kainalossa/peiton alla jaksetaan olla muutama hetki ja keskittyä tekstiin sekä kuviin ennen kuin on jälleen aika syöksyä leikkeihin. Olen kuitenkin huomannut, että lukemista ei kannata lopettaa vaan jatkaa, koska leikin keskellä kyllä kuunnellaan. Koskaan ei voi olla täysin varma missä vaiheessa leikki lakkaa ja selvästi keskitytään jälleen tarinaan. Näin kävi myös Kirjasiskoilta saadun "Poika joka unohti nimensä" nimikirjan kanssa.

Kirjasiskot kirjan idea on, että kirjat ovat yksilöyty lapselle lapsen nimen ja sukupuolen mukaan. Kirjat voi tilata Kirjasiskojen nettisivulta ja jos kirjaa ei halutulla nimellä valmiina löydy, voi kirjan tilata millä nimellä tahansa. 

Kirjan nimen mukaisesti poika unohtaa nimensä ja kirjan juoni kulkee nimeä etsien. Matkalle poika saa oppaaksi Hikka-Hiiren. Hiiri ja poika kulkee ympäriinsä nimeä etsien ja kohtaavat matkan varrella monta mukavaa hahmoa, jotka auttavat nimen etsimisessä. Kirja on kuvitettu kauniilla Anni Virran käsinpiirretyillä kuvilla, jotka ilahdutti Ukkelia erittäin paljon.

Vaikka traktorileikit vei Ukkelin mennessään kirjan ensimmäisellä lukukerralla, leikki loppui kuin seinään, kun poika kirjassa lopulta muisti nimensä ja (yllätys, yllätys) nimi oli sama kuin Ukkelilla. Lapsen katseessa oli havaittavissa ilahtumista siitä, että hänen nimi oli luettu kirjasta. 

Kirja itsessään on pehmeäkantinen ja en uskaltanut antaa kirjaa pikkuherralle (2 v.) itsenäisesti luettavaksi, koska kokemuksesta tiesin, että sivut mitkä on revittävissä myös repeävät. Jemmasin kirjan kirjahyllyn ylähyllylle seuraavaa lukukertaa varten. Uskon, että vähän isompana, kun kirjaimet ovat ajankohtaisempia luetaan kirjaa toisella tavalla. Siihen asti luemme kirjaa hahmoja ja kuvia ihmetellen. Ja toki sitä omaa nimeä, joka selviää vasta kirjan lopussa.

Nimikirja on kirja, jossa "seikkailun määrää lapsen oma nimi!" 
- kuten kirjan takakanteen on kirjoitettu. 



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hei, olen Mirkka, olen rajoittunut halaaja


Tervetuloa Rajoittuneet Halaajat ryhmään.

Tämä ryhmä on tarkoitettu juuri sinulle, joka ei lähesty jokaista uutta tuttavuutta kädet ojossa valmiina syleilemään elämän ihanuudella ja lämmöllä vaan valitsee ennemmin "pidetään kädet omalla puolen" - linjan. 

Halailukuplan sisäpuolelle voi päästää tarkkaan valitut tuttavat, ystävät, pitkäaikaiset työkaverit sekä erityisesti perheenjäsenet, mutta siinäkään ei kannata liioitella. Hyväksyttävä syy kuplan puhkeamiselle on myös viimeistenkin estojen väistyessä eli promillien alkaessa olla kohdillaan.

Rajoittuneet Halaajat valitsevat itse halauskohteensa. Kyseessä ei ole Introverttien alajaosto tai Kosketusta Pelkäävien vertaisryhmä. Rajoittuneet Halaajat haluavat vain pääsääntöisesti kätellä tuttavallisesti ja pitää tuttavat vähintään käden mitan päässä itsestään.   

Miten Rajoittuneet Halaajat suhtautuu turhan tuttavallisiin ihmisiin esim. työkavereihin. Hyväksyttävä reaktio on inho ja itsensä vihaamisen tunne. Onhan tässä tapahtunut vähintään luvaton rajanylitys. Harkintaan kannattaa laittaa myös syyte seksuaallisesta häirinnästä. Tai ainakin vakavasti miettiä mainitsemisesta halaajalle suoraan viimeistään siinä vaiheessa, jos teko toistuu. Tapauskohtaisesti tilannetta tulee käsitellä myös sen mukaan, mikä halaajan humalatila on (alentava asianhaara).

Tuliko kysyttävää? Lisäkysymysten kanssa voit katsoa itseäsi peiliin ja toistaa Rajoittuneet Halaajat ryhmäfilosofin Mikko Calevi Hammerin maagiset sanat: Minäpä kerron sulle kotipoika sinä et tähän voi koskee, joo, näinpä myö ollaan eletty ja sinä tiiät, että et voi koskee tähän.