sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kuningas alkoholi ja Suomi-neito


Olen viime aikoina miettinyt suomalaisten asennoitumista alkoholiin. Juhannus, alkoholilakimuutoskeskustelut ja vasta tehty matka Englantiin ja Ranskaan on antanut ajattelemisen aihetta siihen, miten outo meidän (=Suomen) suhtautuminen alkoholinkäyttöön on. 

Joku voi häiriintyä alkoholinkäytöstäni, koska se on aikapitkälle olematonta. Käyttöäni en rajoita, koska olen äiti, vaan, koska minulla on maailman pahimmat krapulat. Vanhaa ystävääni IDOa ei ole niin ikävä, että haluan halata sitä päivän ja menettää vähäistä aikaani huonolle ololle. Lisäksi en näe tarpeelliseksi aina ottaa sitä yhtäkään. Vesi ja limu on oivia, edullisia seurustelujuomia. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö minulle viini, olut, siideri, drinksut yms. (yhdessä tai erikseen) silloin tällöin maistuisi. En myöskään aristele nauttia niitä lapseni läheisyydessä. Lasi alkoholipitoista juomaa ei tarkoita lapsen heitteilejättöä tai huonoa äitiyttä. Tänä(kään)  juhannnuksena en siis krapulasta kärsinyt, mutta nautin viinini ruokailun yhteydessä sekä saunajuoman illan tullen.

Juhlapyhien aikaan uutisointi tuntuu liittyvän vahvasti siihen paljonko alkoholia on ostettu, paljonko sitä on juotu ja mitkä on sitten ollut seuraamukset. Muutokset alkoholilakiin vuorostaan on antanut tutkivillejournalisteille uutta tekemistä laskemalla paljonko sixpackissä on alkoholia tai mikä kansan mielestä on oikea alkoholipitoisuus ruokakaupassa.

Suomessa alkoholin ja humalahakuisen juomisen välille laitetaan useimmiten yhtäkuin -merkki. Useimmiten näin onkin, mutta eikö sitä yhtä rentouttavaa voi ottaa ilman, että vanhemman uskotaan vain hakevan humalatilaa?  Berliinissä kehtaan kulkea oluttölkki kädessä, kun liikun lapsen kanssa. Ranskassa parkkeeraan lapsen terassipöydän viereen tai istun puistossa perhepiknikillä viinin kera. Englannissa iltaruoka syödään pubissa ja ruokajuomana on olut. Eikä asiassa tunnu olevan kenellekään ulkopuoliselle asian suhteen mitään ongelmaa. Suomessa yleinen ilmapiiri tuntuu kuitenkin vetävän ruksit tällaiselle käyttäytymiselle. 

Omassa rakkaassa kotimaassamme, jossa alentavaksi asianhaaraksi katsotaan humalatila, on asiat toisin. En lähtisi Helsingin keskustaan tölkkikädessä työntämään lastenrattaita, vaikka tasan tarkaan tietäisin, että kyseessä on päivän ainoa juoma. Tölkkikäteen kuuluu heille, jotka haluavat nupin turvoksiin ja tarkoitus on vain päästä humalaan. Vai miten se meneekään? 


Jos, ja kun, uusi alkoholilaki astuu voimaan, tulee kauppojen valikoima uudistumaan vahvemmilla juomilla. Englannissa ja Ranskassa (kuten monessa muussakin Euroopan maassa) ruokakaupat tarjoavat kaikki juomat prosentteihin tuijottamatta. Ranskassa jonottaessani vuoroani kassaan katselin vieressäni ollutta Jack Daniels pullolavaa. Ei tullut heräteostoksia tehtyä, mutta tuollainen tuotepaikka olisi katastrofi näillä leveyksillä! 

Toukokuussa juttelin satunnaisen turistin kanssa, joka valitti, että Suomessa on niin vaikeaa juoda alkoholia kaupungilla. En aluksi ymmärtänyt mitä hän tarkoittaa. Neuvoin menemään kauppaan, ostamaan juomansa ja nauttimaan juomansa puistoon. Hän ihmetteli neuvoani, koska hän ei ollut päässyt terassilta pois juoman kanssa. Niinpä. Piilossa saa juoda, mutta alueelta ei saa poistua.

Olemmeko kasvattaneet kansakunnallemme niin vahvan mustavaloisen viinaidentiteetin, että emme näe alkoholia muuna kuin krapulan lähteenä? Lapsille selitetään "aikuisten juomasta", kun pyritään selittäään miksi olutta/viiniä yms. ei anneta lapselle. Teini-ikäisen halutessa esittää vanhempaa kuin on, parhaaksi vaihtoehdoksi valitaan sitten  alkoholi, koska senhän on kerrottu olevan aikuisten juomaa. Mutta kun ei se ole taikajuomaa, joka kasvattaisi samalla tietouden alkoholin vaaroista, vaikutuksesta kehoon tai aivotoimintaan.

Alkoholi ei ole lasten juomaa, mutta se ei myöskään sovi kaikille aikuisille. Alkoholi voi vapauttaa tämän introverttikansan hetkeksi sisäänpäinkääntyisyydestään, mutta se ei ole vastaus tai syy jokaiseen asiaan. Jos ystäväsi varastaa kaupasta ruokaa nälkäänsä, onko teko helpompi ymmärtää, jos hän on humalassa? Kun alkoholilla on osuutta asiaan, ei tarvitse kummempia selitellä. Eihän sitä kukaan selvinpäin tyhmyyksiä tee. Paljon tuntuu tapahtuvan asioita "kännissä ja läpällä". 

Mutta mikä tässä sitten eniten mättää on asennoituminen. Alkoholi ei katoa, mutta yleinen asennoituiminen alkoholiin voisi muokata tulevien sukupolvien käyttötapoja. Piilottelu, rajoittaminen, karsinointi ja hyssyttely ei johda mihinkään, mutta oikean esimerkin näyttäminen johdattaa oikeiden valintojen äärelle. En usko, että viinien tuominen ruokakauppoihin räjäyttäisi alkoholistien määrää vaan se antaisi kaupoille mahdollisuuden tarjota asiakkailleen monipuolisemmin palveluja. (Tosin joku keksisi, että lihatiskin myyjä ei saa suositella mitään erityistä viiniä, joten sekin mahdollisuus tyrehtyisi siihen).

Poikani tulee näkemään alkoholinkäyttöä, mutta se ei tarkoita, että hänen tarvitsee nähdä örveltävää aikuista ja oppia, että noin pidetään hauskaa isona. Hän voi oppia, että on ihan ok ostaa kaupasta juoma jota sitten nautitaan ruoan kanssa tai saunan jälkeen. Meidän aikuisten tulisi opettaa lapsille, että hauskaa voi pitää selvinpäin, rohkeus vapauttaa itsensä ilmaisemaan itseään tulisi opetelle muilla tavoin kuin miten edelliset sukupolvet on asian hoitaneet. .

Holhoojien tulee huolehtia itsestään, ja lapsistaan ilman, että yhteiskunnan tarvitsee heitä enää erikseen holhota. Milloinka pääsisimme siihen tilanteeseen?


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Vinkki juhannusliikenteeseen: Karoliinan Kahvimylly & Kestikievari








Vältimme juhannusruuhkat ajamalla nelostietä pohjoiseen jo keskiviikkona. Matka oli sama tuttu, minkä ajoin toukokuun lopulla Ukkelin kanssa, mutta tällä kertaa matkassa oli myös Mies. Ilman pysähtymisiä ei reittiä voi tehdä ja tällä kertaa valitsimme taukopaikaksi Karoliinan Kahvimylly & Kestikievarin Leivonmäessä, Joutsan ja Jyväskylän välissä.

Emme suinkaan pysähtyneet ensimmäistä kertaa, mutta tällä kertaa paikka vakuutti enemmän kuin viime elokuussa, joten näen velvollisuudekseni jakaa viestiä kievarin olemassaolosta. 

Jos juhannukselta kaipaat vanhojen suomifilmien idyllistä maalaisromantiikkaa Olavi Virran laulaessa taustalla,suosittelen pysähtymään Karoliinan Kestikievarissa! Vanhat mööpelit, lattialla räsymatot, vanhat kahvimyllyt ja muu alkuperäinen rekvisiitta luo moderniin miljööseen tunnelmaa, jota saa monesta paikasta hakea. Lautasen kokoiset pullat, erinomainen lounas (keitto, salaatti tai pizza) sekä pienen pojan kokoiset kakkupalat (no ehkä vähän liioiteltuna) houkuttelevat matkaajan rentoutumaan hetken pidempään.

Lounaan (keitto tai talonsalaatti) söi alle kympillä ja kyytipojaksi sai sen seitsemän sorttia leipiä, ihanan pehmeää voita sekä perusjuomat (mehu/maito/vesi). Kahvi ei kuulunut hintaan, mutta jälkiruokakuppi irtosi eurolla. Nisut jäi tällä kertaa maistamatta, mutta hinnat vaihtelee viiden euron kumpaakin puolta. Ja varmasti pullaa saa koko rahan edestä!

Lapsiperheille kievarista löytyy syöttötuolit sekä  leikkipaikka oivalla näköisällä paikalla. Miljoonat pienet ihanat koriste-esineet tosin voi olla turhan houkuttelevia perheen pienemmille, mutta tarkkaavaisuudella suurimmat tuhot vältetään ;)

Karoliinan Kahvimyllyn & Kestikievarin yhteydessä löytyy myös Jukolan juustolan myymälä, joten matkaan voi ostaa mökkiviemisiksi, vierasvaraksi tai vain omaan herkutteluun maistuvat juustot.

Oikein hyvää juhannusta ja turvallista juhannusliikennettä niin maalla, ilmassa kuin vedessä!

P.S. Jos et ehdi Karoliinan Kestikievariin tälle juhannukselle, on tässä lohdutuksena yksi lempi juhannuskappaleista kera esittäjän nimmarin.




keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Netti lomalla vai nettilomalla?


10 päivän lomamme Iso Britanniassa ja Ranskassa on ohi, ja paljosta pitää kiittää nettiyhteyksien kehittäjiä. Reissu olisi varmasti onnistunut ilman nettiäkin, mutta ei siitä haittaa ollut. Miten ennen pärjäsi ilman tätä katkeamatonta yhteyttä muuhun maailmaan?

Tulen myöhemmin kirjoittamaan parhaat lapsiperheen vinkit matkakohteistamme Bathista ja erittäin lapsiystävällisestä Nantesista. 

Jälleen kerran voi todeta, että nykyteknologia on matkamiehen paras ystävä - kotona ja ulkomailla. Ennen matkaa kohteisiin tutustuminen oli helppoa, vinkkien hankkiminen vaivatonta ja parhaat tarjoukset sai napattua hyvissä ajoin. Reissun päällä mobiiliyhteydet toimi jokapaikassa eikä sormi mennyt suuhun. 

Vaikka netti on hyvä asia, onko se sittenkin turha lomaillessa? Moni ilmoittaa lomalle lähtiessä olevansa loman ajan netin ulottumattomissa, mutta kuinka moni oikeasti on ilman nettiä lomalla? (käsiä ylös, jos nytkin olet lomalla ja kuitenkin luet tätä tekstiä esim. saunamökkisi terassilla) Minä en ottanut nettilomaa (tai somelomaa) vaan hyödynsin netin parhaani mukaan koko reissun ajan! Uskallan väittää kärsiväni pakollisesta nettilomasta enemmän Suomen katvealueilla, kuin esim. menneen reissun aikana.

Matkalla sai päivitettyä sosiaalisen median kanavat, luettua uutiset, pelattua pari rentouttavaa peliä ja etsittyä tietoa tarpeen vaatiessa. Tuli hyödynnettyä onlineostamisen edulliset hinnat sekä hankittua viimeinen tarjolla ollut lippu paikalliseen nähtävyyteen. 

Nettitarjousten hyödyntämisestä hyvänä esimerkkinä voi mainita bussiliput Lontoosta Bathiin. Käytimme National Express bussiyhtiötä. Jonottaessani vuoroani lippujonossa, kuulin virkailijan mainitsevan nettilippujen olevan tarjouksia ja paikan päällä ostettuna hinnat on paljon kalliimmat. Poistuin jonosta ja tilasimme lippumyymälän ulkopuolella liput firman nettisivuilta. Lipuille tuli hintaa £22 (n. 25 €) ja matka alkoi 1,5h kuluttua lippujen ostosta.

Paikan päällä googletimme autonvuokrausfirmoja ja katsoimme tarjontaa sekä etsimme mahdollisia ruokapaikkoja. Googlen palveluista tuli käytettyä tiedon hankkimisen lisäksi karttaa ja kääntäjää. Mobiilipankista oli hyvä välillä tarkistaa vieläkö on rahaa tilillä jäljellä ja uutisia tuli seurattua niin kotimaasta kuin kohdepaikalta.

Matkamme oli onnistunut ja sanonta "oma maa mansikka, muu maa mustikka" sopii tunnelmiin. Liika mansikka tosin vetää vatsan löysälle ja mustikastakin jää parhaassa tapauksessa pysyvät jäljet.

Kotimaan uutisista suurin taisi olla parin päivän hallituskriisi (vai onko se vieläkään ohi?), jonka seuraaminen onnistui aivan yhtä helposti, kuin olisi kotisohvalla ollut. Ennen reissusta palattua sai ensi työkseen selata uutistarjonnan läpi. Tämän päivän uutisvirrassa pysymiseen tarvitaan reaaliaikaisia välineitä tai on auttamattomasti pihalla.

Tiedon välittäminen onnistui pikaviestiapplikaatioiden kautta, sekä tietenkin perinteisesti soittamalla ja tekstiviestein. Uskon, että kotiväelläkin oli olo rennompi, kun sai välittömästi yhteyden, kun uutisissa kerrottiin Lontoon kerrostalopalosta (mentiin silloin Lontooseen) tai Pariisin terroriteosta (oltiin silloin Pariisissa).

Nettilomaa en aio virallisesti julistaa,  mutta juhannuksena varustan puhelimen muistojen tallentamiseen ja nautin ajasta perheen kanssa. Varmasti tulee puhelinta räplättyä tuolloinkin, mutta kotipaikkakunnalla ei tarvitse karttaa katsella, ruokapöydän paikka ei ole muuttunut 37 vuoteen, mölkky ja lautapelit tarjoaa pelinautinnon ja lukemisto löytyy paperisessa muodossa.  Kuvilla Instassa voi sitten leuhotella mitä meillä grillattiin.





sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kahden viikon päästä takaisin töihin


Kävin jo pari viikkoa sitten työpaikalla hoitamassa pari asiaa etukäteen, jotta töihin paluu olisi helpompaa. Tai se oli ainakin suunnitelma. Onnekseni huomasin, että moni asia oli entisellään, mutta useampi myös muuttunut. Pientä ahdistustakin ehdin kokemaan tulevan työmatkani varrella.

Ensimmäinen työpäivä lähes kahteen vuoteen on edessä 3.7. eli aika tarkalleen kahden viikon kuluttua. Jäin äitiyslomalle elokuun viimeinen 2015 ja elokuussa viime vuonna jatkoin opintovapaalle. Tarkka töihinpaluupäivä on jo ollut pitkään tiedossa ja sitä on kuvitellut aikaa olevan maailman tappiin asti. Yks kaks yllättäen päivät onkin johonkin kadonnut.

Palaan periaatteessa samaan työhön mistä lähden, mutta kahdessa vuodessa on asiat ja ihmiset ehtinyt vaihtua niin, että itse asennoidun töihin paluuseen kuin uuteen työhön. Kokemuksesta tiedän, että järjestelmät on muuttunut, ohjelmia päivittinyt ja vastuuhenkilöt ehtinyt pariinkiin otteeseen vaihtua. Uutta pääsen oppimaan ennen kuin rutinoituminen alkaa.

Vierailu toimistolla muistutti, että tietyt rattaat ne ei ruostu. Hieno suunitelmani uuden koneen tilaamisesta tyssäsi siihen, että minun henkilönumero oli inaktivoitu ja sijainniksikin oli vaihtunut Japani. Ennen kuin mitään saan tehtyä, pitää odottaa esimieheltäni väliaikaista salasanaa, jotta pääsen aktivoimaan tunnistenumeroni. Esimies on tietenkin muuttunut tällä välin eikä hänen toimipisteensä ole Suomessa. Eli palataan asiaan heinäkuussa, kun kaikki on lomalla.

Toimistolla käynti siis keskittyi loppupelissä kuulumisten vaihtoon, Ukkelin perässä juoksemiseen ja hänen paimentamiseen. Niin ja syömiseen. Jos jotakin olen töistä kaivannut on henkilöstöravintola ja jonkun muun tekemä ruoka. Ah, sitä jos mitä minä kaipaan. Sekä tietenkin meidän työpaikkakahvilaa eli Warrior Coffeeta. Noita kahviloita ei joka paikasta löydykään :) Ja minä en edes juo kahvia :D

Ahdistus iski kävellessä työpaikalle. Se kesti noin 30 sekuntia, mutta siinä ajassa ehdin käydä aika monta ajatusta läpi. Päällimmäisenä oli, että kuinka katoavaista tämä aika on. Mihin on hävinnyt 2 vuotta ja mitä olen saannut aikaiseksi? Ahdistus hävisi, koska muistin, että ei elämä lopu työhön paluuseen. Edessä on uuden alku ja ennen sitä aion nauttia kesästä, lomasta ja perheestä.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Ä niin kuin Äeti - Äitiyden aakkoset





Laurajohanna -blogista tämän itselleni nappasin, koska vaikutti hauskalta keinolta hetkeksi miettiä minulle tärkeitä asioita. Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaan ja tällaisia juttuja tällä kertaa tuli mieleen...

Rakastan nukkua aamulla pitkään. Aamut on myöskin meillä hitaita ja nopeat lähdöt harvinaisia. Ellei sitten olla nukuttu pommiin.

Käytämme suhteellisen paljon bussia kulkemiseen. Oma auto löytyy pihasta, mutta kaupungissa liikkuminen sujuu vaivatta julkisilla. Linja-auto on minulle bussi, vaikka täällä päin kai pitäisi sanoa dösä. Sorry, ei istu tuo(-kaan) sana minun suuhun.

En juo kahvia, mutta jos niin harvoin käy, valintani on Cafe Latte.

Omasta mielestäni en haise ja pyrinkin huolehtimaan, että asia on näin. Usea saman merkkinen deodorantti eli dödö löytyy ja purkkeja on helppo unohtaa sitten laukkujen pohjille.

Lapsen lelut kulkeutuvat useasti eteiseen, jotka sitten kertyvät barrikaadiksi oven eteen.

Fiktio on pakokeinoni arjesta. Rakastan televisiosarjoja ja rikosjännäreitä, mutta toki dokumenttejakin tulee katsottua eli ei saa faktaa unohtaa.

Lapsuuteeni kuului Gommi ja Pommi ja olen halunut heidät tutustuttaa myös lapselleni.

Pojan hampaita on pesty siitä lähtien, kun hän oli 3 kk. Hampaiden harjauksen muistan suorittaa pojalle paremmin kuin itselleni.

Olen herkkä itkemään. Itku ei ole ainoastaan surun väline vaan myös onnistuu onnellisena.

Mielestäni jaamme mieheni kanssa tasaisesti lapsen hoito- ja kasvatusvastuun.

Koti, Kissa ja vaikka moni muu sana olisi tähän sopinut, mutta valitsen kirjat. Rakastan lukemista ja minua harmittaa, että siihen on niin vähän aikaa. Iltasadun luen pojalle ja onnekseni huomaan hänen olevan kiinnostunut kirjoista joita hän sitten "lukee" ääneen.

Leikki on lapsen työtä. Leikki myös vapauttaa aikuisen, jos sille antaa vain mahdollisuuden.
viime aikoina on tullut käytyä aivan liian vähän museossa. Omistan museokortin ja sitä on tullut käytettyäkin.

Fanitan Nick Cavea. Kun odotin Ukkelia kävin hänen kahdella keikalla ja tänä syksynä pääsen jälleen keikalle. Jee.

Opiskeluni vie perheeltämme yhteistä aikaa, mutta se toisaalta antaa isälle ja pojalle mahdollisuuden viettää yhteistä aikaa, jota ei ehkä olisi muuten ollut.

Perhe on paras. Etenkin poikani tuo minulle hymyn huulille päivittäin.

Quu meille loistaa. Jos ei unettomuutta täysiquun aikaan lasketa, niin en keksi tähän mitään:)

Teemme itse paljon ruokaa ja tykkään kokeilla uusia reseptejä omasta päästäni. Yleensä kokeilut onnistuu.

Itse olisin pullahiiri, mutta yritän pitää pojan erossa sokerista jolloin on tullut katsottua mitä itsekin syö -> ei pullaa pojan hereillä ollessa.

Ukkeli tykkää tanssia. Kai se on normaalia tuon ikäiselle, mutta toisinaan tuntuu, että hän löytää rytmin paremmin kuin minä.

Ulkoilla pitäisi enemmän, mutta jospa sitä ehtii vielä myöhemmin.

Ulkoiluun liittyvä ikuinen ongelma on vaatteet. Mitä milloinkin päälle tuntuu jatkuvalta mysteeriltä. Ja tarkoitan lasta, en itseäni.

Hampaiden hoidossa mukana xylitol.

Meidän perheen yhteinen harrastus on nukkuminen. Miespuolinen väestö hoitaa yöunet erittäin hyvin.

Z niin kuin Zoo. Eläimet on ihania.

Tiesittekö, että Norjassa Lofooteilla on Å niminen kylä? En tiennyt minäkään, mutta onneksi äidin BFF (=google) tietää.

Äeti! Eli siis äiti, mutta poikamme omaa liikaa savolaisia geenejä niin on saanut viäntämisen syntymälahjana. Tämä kutsuhuuto on uusi ja kuuluu pojan ensimmäisiin sanoihin.

Prahassa juotu tumma Kozel on yksi parhaimpia ölkkejä mikä on jäännyt mieleeni.

Miten menee sinun aakkoset?