maanantai 27. maaliskuuta 2017

Askartelua 1,5 vuotiaan kanssa - Kortti ukille


Haaveilen jo yhteisistä askarteluhetkistä pojan kanssa. Siis niitä hetkiä, kun kumpikin tekee itsenäisesti omia töitään ja hän seuraa ohjeitani eikä keskity esimerkiksi värikynien syöntiin.

Ukkelin ikä ei ole minua estänyt kokeilemasta askartelua ja tämän vuoksi olemme aina silloin tällöin kokeilleet esim. korttien tekemistä. Melkein puolitoistavuotiaan kanssa meno on aikamoista räveltämistä ja kieltosanojen viljelyä (hermojen kiristymisestä puhumattakaan), mutta siitähän ne taidot sitten pikkuisella karttuu. Askarteluun kannattaa varata aikaa ja aika kannattaa miettiä niin, että esim, nälkä ei iske kesken kaiken.

Olemme aloittaneet jo pääsiäiskorttien teot, koska hommaa ei kannata jättää viimeiseen iltaan (niistä postaus myöhemmin). Tällä kertaa askartelimme isälleni, eli Ukkelin ukille, syntymäpäiväkortin. Lopulta kortista tuli jonkin sortin mixed media -työ, mutta koska tavoitteeni oli saada kortiin väriä, niin silloin pitää ottaa kaikki neuvot käyttöön. Tällä kertaa jätin sormivärit pois, mutta käytössämme oli tussit sekä silkkipaperi.

Piirsin paperille auton kuvan ja ajatukseni oli, että Ukkeli olisi töhertänyt edes pari viivaa paperille. Kokeilu oli mielenkiintoinen ja yhtä onnistunut kuin aiemminkin: Väriä oli enemmän pojassa kuin paperilla. Värit on vauvoille tarkoitetut, joten pieni navan piirtely tai käsien värjäys ei ole niin pahasta. Pesemällä lähtee myös pöydästä ja syöttötuolista. Ja minusta.

Seurattuani aikani korkkien irroittamista keksin vaihtaa tekniikkaa. Paperin repiminen on hauskaa puuhaa, joten otin silkkipaperia ja annoin Ukkelille tehtäväksi repiä paperia pienemmäksi. Tässäkin ilmiselvästi päti se, että mikä on luvallista ei ole kivaa. Hetken papereita lahjakkaasti repi, mutta sitten silppua alkoi etsiytymään suuhun ja loput pyyhittiin lattialle. Silkkipaperin repimiseen Ukkeli sai apua yllättävästä suunnasta: Kissamme päätti tulla makaamaan pöydälle silkkipaperiarkin päälle ja samalla repiä hampailla paloja paperista. Toimi se niinkin.


Paperin repiminen oli helppo vaihe, koska seuraavana paperit piti saada kiinni korttiin. Sormivärien kanssa maalaamisesta oppineena tiesin, että kaikkea pitää edelleen maistaa. Silmäkovana yritin seurata, että pieni sormi ei eksy suuhun askartelun aikana (ehkä katseeni harhaili ainakin kertaalleen). Liimaaminen ikuistui myös videolle eli suosittelen katsomaan totaallista tositeeveetä siitä mitä taaperon kanssa askartelu on. Tämä 6 askeleen pikaopas pääpiirteittäin kertoo, miten homma etenee.


En sitten muistanut ottaa kuvaa lopullisesta kortista, mutta leikkasin auton kuvan A4 paperista ja kirjoitin taakse onnittelut. Ukki pääsi ihastelemaan korttia hyvissä ajoin, kun posti toimitti sen ajoissa perille. Toisen ukin synttärit onkin heti ensi kuussa, joten voisimme aloittaa seuraavan kortin kanssa askartelua :)

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Laivalla - Silja Europa taaperon kanssa



Konkurssi2017 -kiertueen ensimmäinen kohde oli Tallinna. Tai ainakin Tallinnan satama, koska emme aamulla poistunut laivasta vaan vietimme ajan laivalla. Laiva oli uudistettu Silja Europa ja lähtösatama Länsisataman terminaali 1.

Oliko laivalla sitten mitään tekemistä? Kun kyseessä on perhematka taaperon kanssa, niin perheen pienimmäinen kyllä keksii tekemistä :) Kyseessä ei ollut ainoastaan perhereissu, vaan juhlimme mieheni synttäreitä. Lippuja lunastaessa oli mukava huomata, että myös laivayhtiö muisti synttärisankaria drinkkikupongilla (joka tosin jäi käyttämättä...).

Hyttimme oli 4-hengen sisähytti kymppikannella. Olin unohtanut etukäteen pyytää matkasängyn ja hetken aikaa arvoimmekin, että pyydämmekö sänkyyn laidan. Mentiin vielä tämä reissu matkasängyllä. Ensi kerralla tilanne voi ollakin jo toinen, koska laivan matkasängyt on kapeita (max.50 cm leveä) ja Ukkelilla rupeaa tulemaan koko vastaan.

Illallinen syötiin Italialaisessa ravintolassa, Tavolátassa. Ukkeli söi hyvällä ruokahalulla lihapullia ja ranskalaisia. Sekä kaiken mitä tarjottiin esim. oliiveja, ciapatta -leipää, bruchettaa (joka oli minun alkupala), kanaa ja kasviksiä pääruolta. Kun vatsa oli täynnä, oli hyvä aika vilkutella ja hymyillä tarjoilijoille. Ukkelin siis, ei mieheni :). Lähtiessä Ukkeli teki vielä sulavan hurmurieleen vilkuttaessa tarjoilijoille leveä hymy kasvoilla ja silmät loistaen. Tarjoilijat vilkuttivat innokkaasti takaisin ja taisipa joku rouvista lähettää hänelle lentosuukon takaisin.

Jälkiruoan söimme Coffee & Co. kahvilassa. Minä otin suklaakakun palan ja pojat jakoi hedelmäpala-annoksen. Viereisessä ravintolassa oli karaoketanssit ja Ukkeli kävi hieman sotkemassa tanssijoiden valsseja omilla mooveillaan (Ukkeli on kova tanssimaan vaikka pesukoneen tahtiin). Eräs vanhempi herra hieman säikähti, kun ei meinannut huomata innokasta vaahtosammuttimen kokoista tanssikaveria. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin.


Vaikka olimme jo ylittäneet uniajan, kävimme katsomassa Lottemaa-leikkihuoneen. Tila oli kivan kokoinen ja tarjolla oli monenlaista aktiviteettiä. Lasten energiamäärä ja keskittymiskyky taitaa olla verrannollisia (vai sittenkin kerrannollisia?) toisiinsa, koska meno leikkihuoneessa oli vauhdikas. Isommat lapset leikki hippaa ja juoksivat tilaa ympäri. Tarjolla oli monenmoista kulkupeliä (potkuautoa ja pyörää) ja kaikkia taisivat olla yhtä aikaa käytössä. Myös Ukkelin piti päästä kokeilemaan kaikkea mikä tarjolla oli. Voin sanoa, että meillä oli väsynyt nuorimies hyttiin päästyämme. Ukkelille ehdottamani valvominen kymmeneen asti jäi kuitenkin tunnilla vajaaksi. Kävimme kaikki yöpuulle ja lopulta uni vei voiton meistä jokaisesta. Täytyy mainita, että olen onneton laivalla nukkuja, kun myötäelän jokaisen aallon liikkeen ja kuulen kaikki hurinat. Silja Europa yöpyy satamassa, joten nukkuminen oli erittäin rauhaisaa ja lämpötilakin saatiin kerrankin säädettyä oikein.

Aamupala nautittiin Gill Housessa. Erikoisaamiaisella oli tarjolla lasit kuohuvaa sekä kaikenmoista hyvää. Auringon paistaessa siniseltä taivaalta oli ihana nautiskella kaikessa rauhassa mm.omenatäytteisiä crepejä sekä tummaaleipää katkaravulla ja mätinokareella. Ruokatilan ikkuinoista Ukkelin oli hyvä seurata miten viereen saapuneesta laivasta purkautui ulos rekat ja autot sekä uudet ajoivat sisään. Aamupalan jälkeen kävimme katsomassa kannelta satamaa. Sitä lähemmäksi maata ei tällä kertaa mentykään.

Mieheni oli varannut parturiajan aamupäivälle, joten hänen siellä käytyä menimme kylpyläosastolle. Lapsille on oma pienoinen allasalue ja se oli ainakin meidän tarpeisiin sopiva. Laivalla oli AMKopiskelijoiden porukka ja he olivat vallanneet porealtaat, niin niihin emme edes yrittäneet. Totesin miehelleni, että olen tainnut ymmärtää tämän koulun käyntini aivan väärin. En edes omista haalareita.

Kylpemisen ja saunan jälkeen palasimme hyttiin. Miehen jäädessä ruokkimaan Ukkelia ja laittamaan päiväunille, minä lähdin pelaamaan bingoa. Huono-onnisen bingoreissun jälkeen palasin hyttiin. Vapautin mieheni univahtivuorosta ja hänen lähtiessä kahvinostoon, jäin käytävälle lukemaan kirjaa.

Päiväunien jälkeen Ukkeli oli jälleen valmis leikkipaikalle. Meno ei ollut muuttunut kovin paljon eilisillasta ja niinpä kaikkea piti tälläkin kertaa kokeilla.

Kaiken kaikkiaan risteily oli hauska piristeruiske viikkoon. 22 tunnin risteily sopii kyllä lapsiperheille, koska tekemistä riittää ainakin taaperon kanssa. Leikkihuone oli menomatkalla auki klo 22 asti. Tallinnan päässä se aukeaa vasta kotimatkalle lähtiessä eli klo 12, joten heti aamusta ei leikkimään pääse.  Isommille lapsille tarjolla oli pelihuone, jossa oli ainakin ilmakiekkopöytä, mutta emme käynneet tarkemmin katsomassa, mitä muuta sieltä löytyisi.

Ukkeli löysi virikettä pitkillä käytävillä juoksemisesta, portaiden nousemisesta, ikkunoista ulos katselusta ja ikkunalaudoilla kävelystä. Hetkellisesti tuli mieleen, että ollaanko laivalla vai kiipeilypuistossa. Aika meni hyvin Ukkelia seuratessa ja hän kyllä keksi mitä mielenkiintoisempia reittejä.

Hissillä liikkuminen on suhteellisen tuskaisaa, joten portaita kannattaa suosia, jos vain pystyy. Meidän pöytävaraus laivalle oli 45 minuuttia ennen laivan lähtöä, joten ravintolassa mahtui olemaan ns. leveästi. Aktiviteetiksi ravintola antoi väritystehtävän ja värikynät (jotka oli Ukkelille vähän liian maistuvat ja siirtyivät nopeasti jemma -nimiseen paikkaan) ja ruoan kanssa tilattu maito tuli pillin kanssa. Vaikka aamupalalla lasta ei erikseen huomioitu oli tarjolla syöttötuolia ja aamubuffasta löytyi kyllä pikkumiehelle syömistä. Emme suinkaan olleet ainoa lapselliset ruokailijat, joten erikoisaamiainen oli muidenkin perheiden suosiosssa.





torstai 23. maaliskuuta 2017

Se ei ole kusi mikä päässä kiertää!


Lääkärilehti.fi Anu Wartiovaaran kolumni  sai nesteet kiertämään päässäni. Minulla ei ole terveydenhuollon taustaa tai osaamista, mutta olen vuosi vuodelta kiinnostuneempi siitä mitä kehossani tapahtuu.

Tähän mennessä olen oppinut, että on tärkeää syödä oikeassa suhteessa proteiinia, hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja. Vitamiineja ja kivennäisaineita unohtamatta. Vettä pitää juoda vähintään kaksi litraa päivässä, koska se auttaa kehoamme puhdistumaan. Uni ja lepo on myös tärkeitä esim. solujen uusiutumisen kannalta. Ja jotta soluilla on hyviä raaka-aineita uusiutua, tulee syödä oikeita asioita. Kierre on valmis.

Minulle on kerrottu, että vedenjuonnin tärkeyttä voi verrata pyykinpesuun: Ilman vettä ei pyykkikään puhdistu. Lääkärilehden kolumnin lukemisen jälkeen voin lisätä, että riittävä uni takaa sen lopullisen puhtaan tuloksen!

Kolumnissa on niin monta alan sanaa, että ihan kaikkea en ymmärtänyt (eikä tarvitsekaan), mutta pääviesti oli, että "nukkuessa aivojen läpi virtaa enemmän nestettä kuin munuaisten". Tuo neste on selkäydinnestettä ja "nousee" aivoihin kehon omien toimintojen avulla. Likvor-virran tarkoitus on puhdistaa aivoja unen aikana. Kun nukahdamme, neste kulkeutuu aaltomaisena liikkeenä aivoihin. Kun heräämme, tai meidät herätetään, virtaus loppuu nopeasti.

Luettuani kolumnin, sain uutta merkitystä unen tärkeyteen. Olen onnellisessa asemassa, että poikani on hyvä uninen ja antaa näin myös vanhemmille kunnon yöunet. Jokaisessa perheessähän ei ole yhtä hyvä tilanne.  Lapsen hyvät unet on antanut minulle (teko)syyn valvoa myöhempään. Olen laiminlyönnyt omia työehtosopimuksia kehoni kanssa ja näin ollen aiheuttanut turhaa kapinahenkeä kropassani. Kapina on vielä hiljaista mutinaa riveissä, mutta ajansaatossa voi oireilu näkyä. Jatkossa ajattelinkin palata 7,5-8h yöuniin ja laitetaan KIKYn kunniaksi vielä se 6 minuuttia ylimääräistä päälle. Jospa myös poikani jaksaa jatkaa valitsemallaan unirytmillä, vaikka asiasta ei ole erillistä sopimusta.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Vaatteiden metsästystä kauppakeskuksessa


Lähiöromanttisesti kävin katsomassa lähikauppakeskuksemme lastenvaatetarjontaa. Tarkoitukseni oli katsella Ukkelille hieman reissuvaatteita, ja katselutasolle kierros myös jäikin. 

Kauppakeskuksessamme on 6 liikettä joista saisi lastenvaatteita. Kävin näistä kolmessa, koska loppuihin en vain enää jaksanut mennä. Vaatteiden ostaminen on ollut minulle aina raskasurakka. Voin kyllä kiertää ja katsella, mutta itse ostaminen on vaikeaa. Itseni kohdalla mitään en meinaa löytää ja Ukkelille vaatteita kyllä löytäisini, mutta lompakko ei kestä kaikkia hankintoja :)

Tällä kertaa pistäydyin KappAhlissa, Lindexissä ja K-Citymarketissa eli ei mitään eksoottista tarjontaa. 

Ostoskierros alkoi ruokaostosreissun yhteydessä K-Citymarketista. Kaupassa ovat järjestelleet osastoja uusiksi, joten joka kerta tuntuu löytyvän jotain uutta vaikka samat olisi ollut jo vuoden rekissä. Tällä kertaa silmäni havaitsi aivan ihania Muumi (Moomin by Martinex) yöasuja ja vaatteita. Uskallan väittää, että nyt on laajentunut kuositarjonta, koska niin oli monenmoista tarjolla. Kaupassa en kehdannut alkaa kuvailemaan (olisi pitänyt!), joten valmistajan sivuilta yritin sitten kuvia metsästää. Jostain syystä ne näytti kaupassa paremmilta :/
Muumi by Martinex:Kaverukset 

Muumi by Martinex: Ratsastaa

Muumi by Martinex: Sirkus


Seuraavaksi käväisin KappAhl'ssa. Kappahlsta olen aiemmin löytänyt kaikkea kivaa, mutta nyt ei vain lähtenyt. Kohdalleni osuneet vaatteet tuntuivat olevan joko printtikuvioista (jotka oli kyllä hyviä!) tai sitten edustavan romanttisempaa sarjaa, joka taas ei minuun iske. Tosin olen heikkona neulostakkeihin, vaikka ne eivät ole niitä kaikista käytännöllisimpiä vaatteita taaperolle arkikäytössä. Reissuun ja kun pitää pukea vähän paremmin ylle ne sopii mainiosti. Jälleen kuvat löytyi KappAhl'n nettisivuilta (joista todettava, että en osaa niitä käyttää sujuvasti. Vika sivuissa vai käyttäjässä?)
KappAhl:Neuletakki Newbie

KappAhl:Neuletakki Newbie




Kun vauhtiin pääsin, kävin vielä Lindexissä. Minä niputan KappAhlinja Lindexin (sekä H&M:n) samaan kategoriaan, joten ei ihmekään, että mielestäni Lindexin tarjonta ei paljon eronnut KappAhl'sta. Tosin täältä en löytänyt senkään vertaa. Yksi haalari olisi kiinnostanut, mutta siihenkin kiinnitin huomiota vain sen vuoksi, että ostin lähes samanlaisella kankaalla olevan H&M:sta. Toinen mikä olisi voinnut kiinostaa oli lippalakki. (Nyt en löytänyt haalarin kuvaa netistä, joten olisiko ollut viime vuoden malliston viimeinen kappale tarjolla...).

Tässä vaiheessa shoppailukiintiöni olikin sitten jo täynnä. Lopputuloksena oli, että uusi Muumi-yökkäri pitää jossakin vaiheessa käydä ostamassa, mutta ei tuolla reissulla. 

Minulle osa matkaan valmistautumista on hankkia uusia vaatteita. Tai edes joku uusi paita yms. Tässä on vielä aikaa ennen matkaan lähtöä, mutta viimeisessä kaupassa totesin Ukkelille (niin kuin hänelle asia olisi tärkeä), että eiköhän hankita uudet vaatteet sitten sieltä reissusta.

Lue täältä mistä Ukkelille vaatteita tullaan ostamaan: Tämän vuoden perhereissut Eurooppaan

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Blogini syntymä ja vauvavuosi


Olen ensisynnyttäjä blogihommissa. Blogini syntyi yllätysraskauden rakkauslapsena kesäkuussa 2016 ja synnytys oli suhteellisen kivuton. Vauvakupla puhkesi kesän jälkeen ja lastentaudit alkoivat vaivaamaan syksyllä, kun tajusin, että enhän minä tiedä mitä pikkuisen kanssa pitäisi tehdä.

Hima Saimi -blogi on ensimmäinen blogi, jota olen kirjoittanut tosissani ja säännöllisesti. Joskus on tullut aloitettua joku "kesäkuntoon...", mutta sen kirjoittaminen on päättynyt yhtä nopeasti, kuin kesäkunnon tavoittelu.

Ensimmäiset kuukaudet blogillani meni lattialla maatessa ja saldona oli yhteensä 32 postausta, joista 17 marraskuussa. Siinä vaiheessa, kun "lasta" sai aloittaa istuttamaan haaveilin oman domainin hankkimisesta, mutta päätinkin vaihtaa blogipohjaa. Bloggeriin siirryin joulukuussa 2016 Wordpress-pohjasta (tämä ehkä selittää miksi tuo sivupalkin arkisto alkaa vasta marraskuusta 2016). Oliko muutos hyvästä, siihen en puutu, mutta olipa ainakin jotakin uutta tuskailtavaa opeteltavaa.

Tutustun blogimaailmaan joka päivä enemmän ja tällä hetkellä olen iloinen, että keksin eräänä toukokuisena päivänä aloittaa jakamaan kokemuksiani "julkisesti". Ennen omaa blogiani, blogien lukeminen rajoittui lähinnä tiedonhakuun. Ruoanlaitto- ja leivontavinkkejä tai matkailujuttuja lähinnä. Miksi sitten innostuin aloittamaan blogin kirjoittamisen? Minun syyni on yksinkertaisuudessaan se, että halusin kirjoittaa. Minulla on lapsesta asti ollut tunne, että joku päivä kirjoitan kirjan! Tunnistaako kukaan tällaista itsestään? Minun sisäinenpaloni päästä toteuttamaan itseäni ajoi minut aloittamaan blogin. Kirjoittaminen tuo minulle hyvän olon ja se tuo minulle vaihtelua perhe- ja kouluarkeen.

Alussa mainitsin, että "lastentaudit alkoivat vaivaamaan". Minun lapsentauti oli, että tajusin etten oikeasti tiedä tästä blogijutusta oikein mitään :) Aloitin bloggaamisen valitsemalla vain jonkun blogipohjan (jota joskus olin kokeillut) ja aloin kirjoittamaan. Jos luet ensimmäistäkään "näin aloitat blogin" -kirjoitusta, siellä varmasti kerrotaan, että ÄLÄ TEE NÄIN ja sen jälkeen minun blogini nimi. En siis lainkaan miettinyt kenelle kirjoitan tai olisiko syytä rajata aiheita. Eli tekemällä on opittu :) Toisaalta tästä oli se hyvä puoli, että tämän johdosta löysin opinnäytetyön aiheeni, Opinnäytetyö liittyy blogin aloittamiseen, mutta siitä joskus myöhemmin lisää.

Blogini nimi oli ehkä ainoa asia mitä mietin vähän pidempään. Hima Saimi -nimi on yhdistelmä omaa ja poikani nimeä (-mi tulee Mirkasta, mutta muuta en sitten myönnäkään. He tietää ketkä tietää :) ). Aivan kuten lapselle nimeä valitessa, punnitsin eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyin yhdistelmään joka tuntui parhaalta. Hima on kotia tarkoittava sana ja Saimi on minusta nätti, suomalainen nimi ja se tuo mieleeni Saimaan.

Tässä kuussa blogini on 10 kuukautta ja kovasti kontataan ja kiinteitäkin on syöty jo jonkin aikaa. Kehitystä on siis tapahtunut ensimmäisestä parkaisusta. Blogini synttärit on 1.6. ja vuosikasta pitää juhlia asiankuuluvin menoin. Kiitos sinulle lukijani, että jaksat lukea höpinöitäni. Onko mielessäsi aihe, josta haluaisit lukea? Jätä kommenttikenttään ehdotuksesi ja katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Tämä postaus on tehty maaliskuun postauksena Mammalandian kanssa. Mammalandian kotisivun löydät täältä ja Mammalandian Facebook sivun täältä.