maanantai 20. marraskuuta 2017

Tänä aamuna minut teki onnelliseksi...

... Hyvin nukuttu yö
... Iloinen lapsi
... Lämpimät sukat
... Julkinen liikenne
... Aamuherätys
... Ihana aamupala
... Salaperäinen kissa
... Uudet talvikengät
... Ulkoilu
... Stranger Things - Netflix-sarja

Fröbelin Palikat juhlakonsertti Tavastialla



Tavastian jonossa on vilkasta keskustelua siitä, miksi jono ei liiku. Kyllähän jono liikkuu ja järkkäri lukee pääsylippuja niin nopeasti kun pystyy, mutta tahti ei vakuuta kyllästynyttä jonottajaa.

Edessämme oleva konserttivieras päättää kieltäytyä ovella astumasta enää pidemmälle. Järkkäri katsoo rimpuilijaa rauhallisesti ja vakuuttaa, että sisälle voi astua ihan rohkeasti, paikka ei ole yhtään pelottava. Vakuuttelut ei tuota hedelmää ja jonottaja siirtyy sivuun rauhoittumaan. Rauhoittajia tarvitaan kaksi, mutta silti huuto-itku ei lakkaa.

Tiskillä ei ole ruuhkaa. Suurin osa yleisöstä on siirtynyt salin puolelle paikoilleen. Jokunen vielä istuu ja nautiskelee juomiaan loppuun. Paikalta voi ostaa myös merchandise tuotteita ja useampi paikalla olija onkin pukeutunut bändipaitaan.

Salissa on kuuma. Yleisö on pakkaantunut lattialle ja vain lavan edessä on joitakin paikkoja vapaana. Kyllä vain, tämä yleisö tietää, että eteen ehtii myöhemmin.

Konsertti alkaa minuutilleen ajallaan. Tässä vaiheessa innokkaimmat siirtyvät lavan eteen. Katsojien päät yltävät juuri lavan reunan yli, mutta joukkoon mahtuu myös heitä joilla pituus ei riitä ja päälaki jää 10 cm vajaaksi lavan reunasta. Vaikka pituus ei riitä, voi aina tanssia.

Tämä keikka ei eroa paljon kokemistani Tavastian keikoista: Yleisö on tullut bändiä varten, he tuntevat biisit, joraavat mukana innokkaasti ja kun meno on kovimmillaan kaverit häviää ympäriltä seikkailemaan omille teilleen. Osa on laittautunut enemmän ja balleriinan helmat nousevat korviin tanssin pyörteessä.

Olemme Fröbelin Palikoiden keikalla ja sedät jaksaa heilua. Kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla samana päivänä voi olla monen muunkin bändin toive, Fröbelin Palikoille se on totta. Yleisö on riemussaan ja hittikimara hurmaa koko perheen. Jee, jee 30-vuotias bändi.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lauantai raiteilla





18.11.2017 tullaan muistamaan päivänä, kun metrolinja (vihdoin) aloitti liikennöinnin myös Espoossa. Sosiaalinen media ja pääuutiset on pitänyt huolen, että olen tietoinen asiasta. Me emme nimittäin olleet ensimmäisten joukossa testaamassa onko siellä lännessä niin rauhallista.

Siinä missä länsi-metro avasi uuden kulkureitin, me pidättäydyimme vanhassa ja turvallisessa. Käpylä-Seura nimittäin järjesti raitiovaunulinja 1 ajelun. Kyllähän se ratikka päivittäin tuosta kulkee, mutta uudistetttujen ajoaikojen lisäksi menivät vaihtamaan reittiä.

Itselläni ei niin vahvaa tunnesidettä ole ykkösenreittiin, mutta tutumpi se vanha reitti oli kuin nykyinen. Lauantaina hetken aikaa jälleen pääsi matkustamaan sitä vanhaa reittiä ja mikäs olikaan matkustaa, kun alla oli vanhanmallin ratikka (Stadin Ratikat Oy) ja elävämusiikki tahditti ajoa. Kauppatorikierroksen jälkeen kävimme vielä Park Hotellissa avaamassa glögikauden.






torstai 16. marraskuuta 2017

Jouluna Tallinnassa



Joko teillä on jouluvalmistelut aloitettu? Kiireisestä syksystä huolimatta me ehdittiin lyödä joulusuunnitelmat lukkoon jo syyskuussa. Ja se päätös on auttanutkin jaksamaan...

Perinteisesti olemme kokoontuneet joulunviettoon vanhempieni luokse. Kun Ukkeli ei ollut vielä syntynyt vietin jouluaaton kotonani ja mieheni kotonaan. Ollaan kumpikin samalta paikkakunnalta kotoisin niin tämä järjestely oli ihan tuskaton.

2015 suhasimme aattona kummankin mummolan väliä. Jouduinpa syöttämään Ukkelin hautausmaan parkissa, kun lähtötohinassa tällainen pieni yksityiskohta unohtui tuoreelta äidiltä. Halusin nähdä hautausmaan kynttilämeren ja ruokaitku oli helpoin tyydyttää siinä samalla. Pakkasta taisi olla, mutta onneksi autossa toimi lämmitys.

Viime vuonna vietettiin joulu ensimmäistä kertaa Helsingissä oman perheen voimin. Eihän se ihan sama ollut, mutta toisaalta hyvin rentouttavaa.

Äitini oli jo monta vuotta ehdottanut, että jos jätettäisiin joulujärjestelyt vähemmälle (ei laitettaisi joulua lainkaan tai jotain sinne päin) ja mentäisiin jouluksi vaikka Lappiin. Ehdotus ei ottanut tuulta purjeisiin ennen kuin  tänä vuonna tuuli kääntyi. 

Taisi olla juhannus, kun keskustelut joulusta Tallinnassa heräsi ja kun kesä kääntyi syksyyn varasimme joulumatkan Tallinnaan. Valitettavasti koko konkkaronkka ei mukaan lähde, koska isosiskoni perheessä oli äänestys kallistunut kotijouluksi. Toisinaan demokratia sucks.

Tänä vuonna joulu vietetään siis Tallinnassa. Kun koulu, muutto yms. kiireet oli pahimmillaan ajatus valmiista joulupöydästä kyllä auttoi jaksamaan.

Kun nyt on koulukiireetkin voiton puolella (kurssit suoritettu, raportit palautettu ja opinnäytetyö hyväksymiskierroksella!!!), olen jaksanut ruveta miettimään lahjoja. Lahjojen miettiminen on hauskaa, mutta vielä enemmän odotan lahjojen paketointia! Tänä vuonna ajattelin ostaa insporaation lähteeksi Kaikki Paketissa -blogilta ilmestyneen kirjan. Se tosin vielä odottaa minua kaupassa, mutta jospa ehdin sinne vielä ennen joulua.

Mitenkä on, joko odotat joulua ja miten sitä ajattelit viettää? Kuvituskuvina vuoden 2014 (muistaakseni se oli tuo vuosi) Winter Wonderland joulusää Pohjois-Savossa. Iskeekö talvinen maisema jouluisentikarin rintaan vai kääntääkö veistä haavassa?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Matkalta poimittua

"Äiti ottaa"
"Meni tuonne"
"Lennä mies"
"Piipaa auto on"
"Lukee"
"Pim-pim-pim-pom"
"Laiva tuli tuonne"
"Piiloon"
"Tippu"
"Lii-lii-lii pappa oli ling-ling-ling"
"Piipaa auto on"
"Tä-tä-täis"
"Anna auto, sinne auto"
"Ottaa täältä tuota"
"Hikki haluu tonne"
"Hikki piirtää tonne"
"Tyttö tuolla"
"ä-ä-ää, ä-ä-ää, ä-ä-ää" (jänis hyppää pois - sävelellä piilossa kirjan takana
"Hikki oli täällä"
"Hikki huuti täältä"
"ii-aa, ii-oo, kangking" (we will rock you -sävel)
"Ei auto"
"Anna sukka" 
"Äiti ottaa" 
"Tuli täältä" 
.