sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Näkökohtia ICL-linssileikkauksesta ja leikkauksen jälkeen


Kuten aiemmin olen kertonut kävin korjauttamassa likinäköisyyteni ja hajataiton ICL -linssileikkauksessa.

Tässä postauksessa kerron miten leikkaus meni ja jälkihoidosta leikkauksen jälkeen. Loppuun laitoin faktoja ICL-linsseistä ja mahdollisista linssien aiheuttamista haitoista.

Kun laseista pääseminen alkoi tuntua parhaalta vaihtoehdolta etsin tietoa (nykyisen mittapuun mukaisesti) perinteisesti googlettamalla. Saatuani tietoa netistä varasin ajan ilmaiseen tutkimukseen, joka ei vielä vahvistanut onnistuuko leikkaus, mutta antoi lisätietoja ja kertoi vaihtoehdoista.

Lisää ilmaisesta tutkimuksesta ja syistäni päästä laseista eroon on luettavissa postauksessa:
Toiveena rillitön elämä - silmien laserleikkaus

Ilmaisen tutkimuksen jälkeen varattiin aika esitutkimukseen jonka yhteydessä myös selvisi onnistuisiko suunnittelemani laserleikkaus. Tutkimuksessa todettiin, että sarveiskalvoni on liian ohut eli riittämätön, jotta laserleikkaus olisi mahdollinen vaihtoehto. Vaihtoehdoiksi jäi jatkaa silmälasien käyttöä tai tehdä ICL-linssileikkaus. Esitutkimuksesta voi lukea lisää postauksesta:
Laseista eroon - ei laserleikkauksella vaan silmänsisäisellä piilolinssillä

Ennen leikkausta

Päätettyäni lähteä leikkaukseen lääkäri tilasi linssit. Leikkausaika sovittiin vasta, kun linssit oli saapuneet. Linssit tilatttiin Sveitsistä valmistajalta (SAARO Surgical) ja toimitusaika riippui siitä  ovatko n.s hyllytavaraa vai teettävätkö oikean vahvuuden mukaisesti.

Linssien saavuttua hoitaja otti yhteyttä ja sovimme leikkauksen minun aikatauluihin sopivaksi.

Esitutkimuksesta sain mukaan reseptit sekä leikkaukseen valmistautumisohjeet sekä hoito-ohjeet.
Kaksi päivää ennen leikkausta aloitin antibioottikuurin.

Leikkaus

Leikkaus tapahtui keskiviikkona ja leikkausaamuun ei liittynyt mitään erikoista. Ainoa ohje oli saapua ilman meikkiä ja esitietolomake valmiiksi täytettynä. Leikkausaika oli sovittu aloitettavaksi klo 10 ja minun piti kirjautua sisään klo 9.

Alkuun lääkäri teki tutkimuksen ja aloitti esivalmistelut leikkausta varten. Silmiin laitettiin puuduttavia sekä mustuaisia laajentavia tippoja. Tutkimuksen jälkeen sain odottaa odotushuoneessa ja hoitaja kävi lisäämässä tippoja silmiini. Noin tunnin odottelun jälkeen hoitaja pyysi minut mukanaan leikkaussaliin. Tässä vaiheessa maailma oli sumunen laajojen mustuaisten vuoksi.

Leikkaussaliin saapuessa käteni desifioitiin ja sain käydä leikkauspöydälle. Jätin lasini hoitajan huomaan. Henkilökohtaiset tavarat olin jättänyt jo aiemmin lukittuun kaappiin, joten myös mukanani kantama avain meni tässä vaiheessa hoitajalle. Toimenpidettä varten ei tarvinnut vaihtaa vaatteita tai käyttää mitään suojia. Pedillä maatessani hoitaja mittasi verenpaineen, asetti sormianturin paikalleen ja puhdisti silmiä ympäröivän ihon sekä asetti leikkauslakanan. Ennen lakanan paikalle laittamista rinnalleni asetettiin tötterö, josta tuli happea. Lakana peitti pääni, joten lisähapen lähde oli varmasti paikallaan. Hoitajan tehdessä valmisteluja anestesialääkäri kiinnitti kanyylin, josta sain rauhoittavi.

Lääkäri oli ennen leikkausta kertonut, että aikaa per silmä menee noin 30 minuuttia, josta noin 5 minuuttia itse silmän operointiin. Todennäköisesti rauhoittavat tehosi, koska mielestäni koko leikkaukseen ei voinnut mennä tuntia vaan huomattavasti vähemmän.

Leikkaus itsessään oli erittäin helppo ja tapahtui paikallispuudutuksena. Vaikka kyseessä oli silmäoperaatio ei mitään näkynyt. Tällä tarkoitan, että en missään vaiheessa päässyt edes kurkkasemaan millaiset välineet silmässäni kävi. Ennen leikkausta laitetiin "silmänlevitin"ja jotenkinhan se linssi sinne silmään oikealle paikkaa meni. Potilaana ei tosiaankaan tarvinnut tehdä muuta kuin maata paikallaan.

Leikkauksen jälkeen
Itselleni leikkauksen epämiellyttävin hetki alkoi, kun silmiiin laitettiin mustuaisia pienentäviä tippoja. Lääkäri varoitti, että tippojen vaikutus voi tuntua jomottavana tunteena. Itselläni tunne oli lähempänä migreeni päänsärkyä. Tilannetta ei helpottanut, että rauhoittavan lääkkeen lopettamisen jälkeen iski "krapula". Itselläni se ilmeni uneliaisuutena ja lievänä huonovointisuutena (en pystynyt syömään tarjottua leipää). Leikkauksen jälkeen siirryin lepohuoneeseen, mutta lepohuoneen tuolit eivät olleet parhaat mahdolliset ihmiselle, joka olisi vain halunut nukkua.

Tarkalleen en tiedä kauanko olin lepohuoneessa, mutta mahdollisesti vain tunnin. Tässä vaiheessa aika tuntui hidastuvan. Aikani levättyäni kävin lääkärin tarkastuksessa ja hän antoi minulle luvan lähteä kotiin, kun tunsin oloni varmaksi lähteä liikenteeseen. Sovinne myös tarkastusajan perjantaille.

Tarkastuksen jälkeen hengailin vielä hetken lepohuoneessa. Hoitaja kävi antamassa jälkihoito-ohjeistuksen sekä silmänpainelääkkeet - yhden nautittavaksi saman tien ja toisen samalle illalle. Lääkärin kertoman mukaan n. 5% leikatuista voi ilmetä silmänpaineen kohoamista ja siinä tapauksessa heille määrätään noin viikon lääkekuuri. Itselläni leikkauspäivänä nauttimani lääkkeet riittivät.

Pieni liikkuminen oli tehnyt hyvää ololleni ja lääkärin tarkastuksen jälkeen lähdin aika pian kotiin. Päänsärky vaivasi edelleen, mutta en antanut asian haitata. Noudettuani vaatteet säilytyksestä kävin maksamassa laskun ja lähdin kotiin. Kotimatkan taitoin bussilla. Taksia varten olisi saanut KELA-tuen, mutta tapauksessani omavastuuosuus olisi ollut melkein taksimatkan hintainen.

Leikkauksen jälkeen näköni oli sumuinen, koska mustuaiset oli edelleen lautasen kokoiset. Silmiin katsoessa mustuaiset olikin ainut merkki, että jotain outoa oli tapahtunut. Silmissä ei ilmennyt verenpurkaumia tai muita merkkejä, jotka olisi kielinyt leikkauksesta tai muusta toimenpiteestä.

Kotiin tulin ennen klo kahta iltapäivällä. Loppupäivä meni rauhallisesti ja pakko oli toppuutella Ukkelin rakkauden osoituksia. Etenkin silmiin koskeminen oli kielletty.
Say hello to my little friends

Äidin aamulook - miksi lapsi katseli ihmetellen?

Kotihoito

Olin sairaslomalla loppuviikon. Lääkäri  kirjoitti sairaslomaa keskiviikkosta sunnuntaihin. Torstaina näköni oli täysin kirkas, joten sen puolesta töihin paluu olisi kohdallani onnistunut, mutta otin sairasloman sairaslomana. Muita asioita mitkä liittyi paranemisprosessiin:

  • Antibiootit ja kortisoni tipat neljä kertaa päivässä kahden viikon ajan. Lääkäri kirjoitti reseptin kolmelle pullolle, mutta yksi pullo riitti kahdelle viikolle helposti.
  • Kosteutustipat. Ohjeen mukaisest kosteuttavia ei voi käyttää liikaa. Itse en kokonut silmien kuivumista tai näön sumenemista, mutta käytin kosteuttavia siinä missä reseptilääkkeitäkin. Päivä aikana käytin nestepäisiä ja yöksi laitoin geelimäistä
  • Suojalasit nukkuessa viikon ajan. Pieniä munasuojia muistuttavat lätkät, mitkä piti teipata yöksi silmien eteen. Uskon näiden suojien herättäneet lapsessani enemmän ihmetystä kuin se, että äiti ei käytä laseja.
  • Ei hikoilua viikkoon. En saanut hikoilla viikkoon eli saunominen ja liikunta oli kielletty viikon ajan. Kävely ja askareet jotka ei aiheuttanut hikoilua oli sallittuja. Itselläni rajoite oli viikon, mutta ammatista riippuen rajoite voi olla kaksikin viikkoa.
  • Uiminen kiellettyä.
  • Ei meikkaamista viikkoon. Tämä asia ei tuottanut minulle ongelmaa, koska olen laiska meikkaaja. Toki kun lasit ei ollut enää tuomassa kehystä silmien ympärille alkoi oma ullkonäkö näyttämään hieman alastomalta.
  • Silmien puhdistaminen pumpulilapuilla. Silmien hinkkaamista piti välttää viikkoa. Yöllä käytettävät silmäsuojat oli yksi varokeino, mutta lisäksi silmät tuli puhdistaa hellästi pumpulilapun avulla. Kasvojen pesu oli sallittu, mutta silmien turhaa räveltämistä piti välttää.


Kaikki hyvin?

Torstaina herätessä näkö oli kirkas. Pieni päänsärky kummitteli edelleen ja kaiken kaikkiaan päänsärky vihoitteli noin viikon ajan. Uskon linsseihin tottumisen olleen osa syyllinen, mutta mahdollisesti kirkkaisiin valoihin liittyneet halo-efektit rasitti aivojani.

Olin yllättynyt ensi kerran nähdessäni sähdekehät lamppujen ympärillä. Tunne oli häiritsevä, koska rinkuloista ei päässyt eroon muuten kuin kääntämällä katseen pois.

Perjantain lääkärin tarkastuksessa lääkäri kertoi, että halo-efekti on aika yleinen linssileikkauksien yhteydessä. Etenkin kaihileikkauksien yhteydessä tätä on havaittu. Lääkäri lohdutteli, että tutkimuksissa on todettu aivojen tottuneen noin yhdeksässä kuukaudessa ylimääräisiin kehiin. Kehät ei siis häivy minnekään, mutta aivot lakkaa kiinnittämästä niihin huomiota. Parin viikkoa leikkauksen jälken voin sanoa, että tilanteeseen alkaa jo tottua.

Lääkäri oli tyytyväinen paranemisprosessin alkuun. Kaikilla ei kuulema välttämättä kirkastu näkö näin nopeasti. Hän ei myöskään kommentoinut mitään sille, että olin ennen lääkärintarkastusta käynnyt elokuvissa. Odotusaulassa lukemani kirjan teksti koko kiinnosti kyllä..

Linssileikkauksen jälkeen näköni on kirkkaampi kuin koskaan. Pikku hiljaa alan tottumaan siihen, että näen kauaksi erinomaisesti. Hassu ilmiö on, että se raja, jossa ennen näköni alkoi sumentua (noin 10 cm silmistä) on se raja, josta nyt näen selvästi. Tällä tarkoita, että jos vien liian lähelle silmiäni tarkasteltavan kohteen, täytyy minun hieman viedä sitä kauemmaksi.

Seuraava kontrolliaika varattiin noin 5 viikkoa leikkauksen jälkeen. Jatkossa käyn noin kerran vuodessa tarkastuksessa.

Mentaalipuolella tehtävää

Vanhoista tavoista ei pääsee eroon. Huomaan itselleni muodostuneen vuosien saatossa tapoja, jotka edelleen käväisee ainakin mielessä:
- Silmälasit pois päästä. Illalla nukkumaan mennessä on tapanani ollut asettaa ensin kännykkä yöpöydälle ja sitten heittää lasit. Edelleen kännykän laskun jälkeen sadasosasekunnin ajan olen heittämässä laseja. Samalla hetkellä, kun tajuan että eihän minulla ole laseja käy mielessä ajatus piilolinssien heittämisestä. Piilolinssit päässä kun nukkuminen ei ollut suotavaa.
- Kännykän katsominen ilman laseja. Aamuisin kellon soidessa oli lasi aikaan tapana katsoa somepäivitykset ennen sängystä nousua. En siis laittanut edes laseja päähän vaan kännykän niin lähelle, että näin. Kuten aiemmin kerroin, en enää näe sillä alueella niin selkeästi missä ennen oli paras näkö.
- Aurinkolasit.Aurinkolaseja tulee pidettyä päässä turhankin pitkään. Ne kun tuntuu niin luontevilta päässä.

Mitkä on ICL-linssit?

Implantoitava EVO+ VISIAN(TM) Toorinen  Collamer- linssi (VTICL) on STAA Surgicalin kehttittämä ja myymä ICL-linssituote. ICL-linssit valmistetaan sian kollageeni- ja HEMA-polymeerimateriaalista.VTICL-linssit on tarkoitettu 21-45 -vuotiailla aikuispotilailla likitaittoisuuden korjaamiseen ja vähentämiseen. Linssit asennetaan kokonaan takakammion sisälle välittömästi värikalvon taakse ja mykiön etukoteln eteen. 
Syitä miksi ICL-linssejä ei voi saada:
  • Sarveiskalvoon liittyvät sairaudet 
  • Korkea silmänpaine
  • Kaihi
  • Alle 21-vuotiaat
  • Primaarinen avokulma- tai ahdaskulmaglaukooma
  • Kapeat eukammion kulmat
  • Raskaus tai imettäminen
  • Silmätauti joka voi vaikuttaa toimenpiteen onnistumiseen
  • Heikkonäköisyys tai sokeus
  • Etukammion syvyys ei riittävä
Komplikaatiot ja haittavaikutukset: hyfeema, reagoimaton mustuainen, mustuaissalpaus, YAG-lisäiridotomia, kaihi, ssekundaariglaukooma, intraokulaarinen infektio, suonikalvosten tulehdus tai värikalvontulehdus, verkkokalvon irtauma, lasiaistulehdus, sarveiskalvon turvotus, yli- tai alikorjaus, huomattava häikäisy tai halo (yöllä autoa ajaessa), hypopyon, hajataittoisuuden lisääntyminen, parhaan laseilla korjatun näöntarkkuuden menetys, kiertymä/epäkeskisyys/subluksaatio, silmänpaineen nouseminen perustasolta, sarveiskalvon endoteelisolujen menetys, värikalvon pigmenttidispersio, sekundaarinen kirurginen intervertio linssin poistamiseksi/vaihtamiseksi/uudelleensijoittamiseksi, värikalvon perifeerinen etukiinnike, värikalvon ja implantin välinen kiinnike, sidekalvon ärtyminen, lasiaisen menetys

(Lähde ICL linssitietoihin: STAAR Surgical: Phakic Tpric intraocular lens, EVO+ VisianICL -esite.) 






perjantai 20. huhtikuuta 2018

IVALO kids - laadukkaat lastenvaatteet yhdestä nettikaupasta






IVALO kids on IVALOn neljäs tuotekategoria. IVALO kids lanseerattiin 20. huhtikuuta ja itse pääsin mukaan Helsingissä Klaus K hotellissa järjestettyyn lanseeraustilaisuuteen. Lanseeraustilaisuudessa paikalla oli IVALOn Brand Manager Ida Nyrhinen, IVALOn toimitusjohtaja Matti Lamminsalo, IvanaHelsingiltä Elina sekä Kolmistaan blogin Karoliina Sallinen-Penttinen, jonka uusin kirja #Vauvavuosi oli myös tilaisuudessa esillä.

Heti alkuun pieni tarkennus (ettei vaan tule väärinkäsityksiä). Olen pökkelö brändirintamilla. Tuotemerkit ei ole olleet minulle "se" juttu. Minun nimimuisti on jo niin onneton, että en muista merkkejä, ja sen lisäksi minua ei kiinnosta niin paljon, että yrittäisin niitä edes muistaa. 

Muoti ja vaatteet eivät saa minulta paljon huomiota. Vaatteiden ostaminen on välttämätön paha, joka ei tuo minulle tyydytystä ja kaivattua harmoniaa elooni. Shoppailemaan lähden vasta kun on pakko...

Jos satun joskus ostamaan jonkin "hyvän merkin" ja saan kehuja hankinnasta olen toki, että joo, tällainen tuli ostettua. Erinomaisuuteni vaatteiden ja merkkien piireissä kuvastaa se, että Torstai - merkistä kuulin aikoinaan, kun kysyin siskoltani, että onko hänellä myös Perjantai - paita (no kun oli niitä sukkiakin eri päiville). Siskon ilme kertoi jo kaiken tarvittavan. 

Mitä minä siis tein IVALOn lastenvaatekategorian lanseerauksessa? Tulin oppimaan. Astuin mukavuusympyräni ulkopuolelle ja elin vaarallisesti. Vaikka olen pökkelö ei kukaan kiellä ottamasta selvää. Koskaan ei ole liian myöhäistä, jos tilaisuus osuu kohdalle. Ja sai sieltä ruokaakin.

IVALO on pari vuotta sitten perustettu suomalainen yritys, jonka perusperiaate on tuoda brändit ja uudet suunnittelijat ostajien tietoisuuteen sekä helposti löydettäväksi. Saman sivuston alta löytyy siis tuttuja ja uusia laadukkaita eurooppalaisia brändejä kuluttajien löydettäväksi. IVALO alkoi aikuisten vaatteiden verkkokauppana, mutta asiakkaiden toiveesta lanseerasivat oman osiot lapsille. IVALOn nettikaupan ja aplikaation kautta pääsee tutustumaan helposti jatkuvasti kasvavaan brändikattaukseen. IVALO kids'n puolelta löytyy esimerkiksi IvanaHelsinki, Punainen norsu, Hanna & Tiff, Namuk ja  Yo Zen vaatteita.

Kuten edellä mainitsin: en ole muoti-ihminen. Voi sitä tuskaa, kun sitten haluaisi joskus löytää jotain kivaa, kestävää ja eettisesti fiksua ilman, että tarvitsee hikoilla vaatekaupassa (ja kohdata myyjät - mainitsinko jo introverttiyteni?) En minä jaksa lähteä kiertämään kivijalkakauppoja (enkä tietäisi mistä etsiä!) tai surffata netistä yritystensivuja, kun google tarjoaa ne jotka maksaa eniten ja joita katsotaan eniten (nimiä mainitsematta).

Mitä pökkelölle sitten jäi lanseeraustilaisuudesta käteen? Uuden osoitteen etsiä itselleni ja lapselleni vaatteita! IVALO on siirretty kirjanmerkkeihini ja seuraavan kerran, kun pakollinen shoppailu on jälleen edessä, suuntaan katseeni nettiin.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ahkeruus ei ole iloni


Näin IG päivityksen, joka alkoi "olen niin huono olemaan tekemättä mitään". Onneksi en kärsi samasta vaivasta.

Pakko tehdä jotain, ei voi istua paikallaan -ihmistyyppi tarttuu toimeen ensmmäisenä. He ovat aina liikkeessä ja istuessaankin täyttävät ristikkoa, neulovat tai vähintään rypyttävät 300 riisipiirakkaa. Yritäpä sellaiselle henkilölle sanoa, että älä tee mitään, niin kohta hän on vähintään lehtipinoja suoristamassa ja katse hakeutuu seuraavaan kohteeseen.

Mutta hei: Onneksi näitä intoaktiiveja löytyy. Jääpä minunlaisille semiaktiiveille enemmän mobiiliaikaa. Pystyn olemaan tunteja tekemättä mitään, jos tekemättömyydeksi lasketaan "kehittävän" ja "pakollisen" kännykkäpelin pelaaminen niin pitkään, kun staminaa riittää.

Semiaktiivisuus on mielestäni hyvä asia. Jos olisin antiaktiivinen jäisi asiat hoitamatta. Todennäköisesti en koskaan olisi saanut mitään aikaan (esim. 3 ammattikoulututkintoa, 1 ammattikorkeakoulututkito, ollut 17 vuotta työelämässä). Intoaktiivisena olisin varmasti saanut elämässäni vielä enemmän aikaan, mutta tiedätkö: Eipä tuo minua harmita.

Toki toivon, että olisin toisinaan hieman aktiivisempi. Minähän olen yksi lapseni päivittäisistä roolimalleista. Minusta hän oppii tekemisen meininkiä. Sohvalla kännykkää näpläävä äiti ei kovin aktiivista mallia anna. Pyrin hoitamaan blogin päivityksen ja kännykkäpelien peluut silloin, kun Ukkeli on jo nukkumassa, mutta päivittäin hairahdun tarttumaan luuriin hänen leikkiessä ympärilläni.

Itsensä kehittämisen paikka onkin saada perse ylös sohvasta ja tekemään niitä tekemättömiä töitä. En kärsi kuitenkaan huonoa omaatuntoa kännykän käytöstäni, koska olen pääsääntöisesti aktiivinen. Suurin osa kotona syödystä ruoasta on itsetehtyä, ulkoilemme, leikimme, pelaamme lautapelejä, luemme, jumppaamme, mutta samalla myös opetamme, että toisinaan on hyvä olla tekemättä mitään ja etsiä oma tapa rentoutua tekemisien välissä. 

Vaikka en voi CV:n laittaa, niin olen onnellinen, että olen niin hyvä olemaan tekemättä mitään - toisinaan! 

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Lasten Kapsäkki: Taikametsä - Siipien suhinaa Lastenkonsertti



Pitkästä aikaa pääsimme käymään koko perheellä kulttuuririennoissa. Tälläkin kertaa painotus oli lapsille suunnatussa esityksessä, mutta myös vanhemmat viihtyi esityksen kokonaisvaltaisuuden vuoksi.

Ravintola Kapsäkiin tiloissa Vallilassa, Mäkelänkadun ja Hämeentien risteyksessä, nähtiin lapsille suunnattu Taikametsä - yhtyeen Siipien suhinaa - konsertti. Taikametsän kuusihenkinen yhtye loihti lavalle satumetsän taikaa tanssien, laulujen ja erillaisten rytmien siivittämänä.

Käynti Kapsäkissä oli meille ensimmäinen ja lähtöaikataulu meinasi jälleen venähtää. Aikataulu asiaa ei auttanut, että otin tehtäväkseni soittaa hätäkeskukseen, että saimme apua eräälle miestä vahvempaa nauttineelle naishenkilölle. Nainen makasi bussipysäkillä eikä millään olisi halunut, että häntä autetaan. Lopulta hätäkeskus ilmoitti lähettävänsä paikalle sini-valkoisen kyydin (enkä tarkoita Finnairin konetta).

Ennen 112:seen soittamista lähetin Miehen ja Ukkelin edeltä matkaan, että osa meistä edes ehtisi paikalle ajoissa. Onneksi minullakaan ei mennyt montaa minuuttia ja hätäkeskus ilmoitti, että minun ei tarvitse jäädä odottamaan rouvan kyydin saapumista. Tässä vaiheessa olisi ollut hyvä, jos olisi ollut joku "apua jo tilattu" -tarra rouvaan kiinnitettäväksi, koska noustessani bussiin näin jonkun toisen kyselevän rouvan vointia. En siis häntä jättänyt heitteille, apua oli jo tulossa.

Back to business eli Lasten konserttiin. Kapsäkkiin ehdin lopulta ennen Miestäni ja Ukkelia. He olivat valinneet hieman pidemmän kävelyreitin. Esityksen alkuunkin oli vielä kymmenen minuuttia, joten eihän meillä mitään kiirettä ollut! No problemos. Liput olimme varanneet etukäteen, mutta lippuja olisi saanut vielä oveltakin. 

Olemme oppineet kokemuksesta, että Ukkelin kanssa ei kannata liian aikaisin istumapaikoille mennä (pätee varmasti 80% ikäryhmänsä edustajista). Meillä ainakin keskittyminen riittää tällä hetkellä n.30 minuuttia ennen kuin alkaa kääntely, vääntely ja pakottava tarve päästä liikkeelle. Esitys kesti 40 minuuttia, joten viimeiset 10 minuuttia oli tälläkin kertaa pientä kikkailua. (Pahoittelut edessä istuneelle pienelle pojalle, jonka selkänojasta Ukkeli piti kiinni hyppiessään ylös ja alas. Tiedän, että yksi ärsyttävämpiä asioita on selkänojaan potkijat ja penkin puskijat)

30 minuuttia Ukkeli tosiaankin pysyi hienosti paikallaan katsellen tarkkaavaisesti ja osallistuen esityksen kulkuun. Siipien suhinaa -esitys oli osallistuva konsertti. Tarinaa vei eteenpäin eri musiikkityylit sisältäen vaihtelua sopivasti niin, että pienemmänkin lapsen mielenkiinto pysyi yllä (lähes) koko konsertin ajan vaikka kappaleet itsessään oli ainakin meille uusia. Itse ihastelin kehoperkussio osuuksia, jotka luulen myös Ukkelia kiinostaneen myös. Ainakin hyvin tarkkaavaisesti esitystä katsoi.

Lauluissa oli kohtia, joissa lapset pääsi osallistumaan mukaan kappaleisiin. Sanaton viestintä lapsille ei ole helppo laji (omaan kokemukseeni pohjautuen), mutta hyvin yhtye ohjasi yleisöä tekemään mitä pitikin.

Ensi kosketus Kapsäkkiin ja Taikametsä -yhtyeeseen oli erittäin miellyttävä kokemus. Tällä hetkellä Taikametsän keikkakalenterissa ei näkynyt tulevia tapahtumia, mutta  hyvinkin voisin kuvitella meidän menevän toistekin heitä katsomaan ja kuuntelemaan. Musiikkiteatteri Kapsäkin kevään ohjelma tuli mukaan otettua ja hieman jo ääneen mietittyä milloin Ravintola Kapsäkissä ehtisi pistäytymään.


lauantai 14. huhtikuuta 2018

Facebook sivulla lippuarvonta Lapsimessuille!


Käyhän osallistumassa Hima Saimin Facebook sivulla lippuarvontaan! Arvottavana kaksi kappaletta pääsylippuja Lapsimessuille ensi viikonloppuna.

Arvonta päättyy huomenna, sunnuntaina 15.4. klo 14.20!

Ja osallistumaan pääset tosiaankin vain ja ainoastaan kommentoimalla Facebook sivullani olevaan arvontapostaukseen.

Sivun tykkääminen/seuraaminen, kaverin tägäys yms. aktiviteetti ei ole välttämätöntä, mutta ei myöskään kiellettyä. Arvontaan ei voi myöskään osallistua Hima Saimin Instagram -tilillä, vaikka sellainenkin on olemassa ja sitä saa seurata (@hima_saimi).