torstai 17. elokuuta 2017

Sadepäivän leikit - voiko sateeseen sulaa?


Sateen ropina sadetakin huppuun. Märät heinänkorret kumpparien ympärillä. Hapekas ilma keskellä metsää. Kastuneiden kivien ihastelua ja puron tekoja. Sitä on meidän sadepäiväleikit.

Ehkä joku päivä. Vaaleanpunaisissa höttöunelmissani. 

Minusta on tullut hattaraa, sokeria joka sulaa sateessa. En ole kykeneväinen ulkoiluun sadesäällä.

Sade kastelee. Kun kastuu tulee kylmä ja kuka nyt kylmissään haluaa olla? Sadetakki ei hengitä. Kun tuntee paikallaan seistessä hien valuvan pitkin selkää pitkähihaisen paidan alla ei sekään mieltä ylennä. 

Vai onko minulla vain väärät varusteet, koska sade ei lapsia haittaa. Toisaalta lapset menee järveenkin, johon en varpaallakaan koskisi tai ui keväällä sadevesikorvossa ennen kuin lumet on edes sulanut. Tai niin minä aikoinaan tein.

Mutta missä vaiheessa minusta tuli mukavuuden haluinen?

Poikani ensimmäisenä päiväkotiharjoittelupäivänä (<-Onko tuo muka yhdyssana?!!) satoi Helsingissä vähemmän kuin edellisenä päivän, mutta silti vettä tuli paljon. Sen tunnin mitä hän päiväkodilla oli, viettivät he ajan ulkona kaatosateessa. Puettuna kumppareihin, kurahaalareihin ja sadetakkiin Ukkeli sai ensikosketuksen sadeleikkeihin. Rapaisena, hiekkaa suupielistä valuen (sitä on ennenkin syöty, mutta maistuu edelleen) ei hän kertaakaan valittanut kuumuutta, kylmää tai märkää. Hänellä oli hauskaa!

Ukkelilta on jäänyt sadepäiväleikit ulkona kokematta, koska olen sadepäivisin keskittänyt aktiviteettimme sisätiloihin. Jos hermo ei kestä aika ei kulu kotona, voi lähteä käymään esim. Sisäleikkipuistossa, joita ainakin pääkaupunkiseudulla on useampi.

Olen suosinut tähän asti ilmaisia kohteita, kuten kirjasto ja kaupat, mutta pikku hiljaa taaperon mielenkiinto ei riitä vaunuissa istumiseen vaan tuolloin tarvitaan ääntä ja actionia. Olemme joskus ajaneet lähijunalla lentokentälle ja katsoneet mitä sieltä löytyy. Jos ilma on kirkastunut, on voinut mennä kattotasanteelle katsomaan lentokoneita.

Odotamme vielä tulevia sadepäiviä, jotta pääsemme kokemaan sadepäivän leikkejä. Kunhan Ukkeli tuosta vielä kasvaa on meillä edessä varmasti monta mukavaa leikkihetkeä. Silloin me myös menemme metsään haistelemaan hapekasta ilmaa, koska se tuoksuu aivan erityiseltä.

Mitkä on sinut vinkit sadepäivälle, jotta osaan varautua paremmin tulevaan?

Tämä postaus on Mammalandian yhteistyöpostaus, jossa joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittaa yhdestä yhteisestä aiheesta.
Mammalandian sivulta löydät kaikki yhteistyöpostaukset.

Tässä linkit tämän vuoden aiempiin yhteistyöpostauksiini:

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mini Marathon 2017 - Rusinan voimalla mitali kaulaan



Lauantaiaamuna 12. elokuuta koettiin Eläintarhan kentän ja Telia 5G - areenan välillä suurta urheilujuhlan tuntua, kun Helsingissä juostiin/käveltiin/kannettiin noin 1 km pituinen Chiquita Marathon eli Mini Marathon. Lähtöryhmät oli 2012 ja sen jälkeen syntyneistä aina 2005 syntyneisiin.

Haastatteluryhmämme tavoitti ensimmäisessä lähtöryhmässä klo 10 matkaan lähteneen reippaan Suomi-verkkareihin sonnustautuneen nuoren miehen, jolle Mini marathoni oli ensimmäinen. Alle kaksi vuotiaalta juoksijalupaukselta liikeni hetki haastattelulle ennen syöksymistä seuraavaan kävyn perään.
Paikalla oli tapahtumasponsorin maskotti. Maskottiin ei uskaltanut tehdä liian läheistä tuttavuutta

Alkulämmittelyyn kuului kentän tamppaus

Haastattelija (H): Noh, ensimmäinen juoksu juostu. Mitenkäs se omasta mielestä meni?
Juoksija (J): En nyt tiedä, kun en ole ennen tämmöiseen osallistunut.

H: Ha-ha-ha (väkinäistä naurua). Aivan, vaikeahan se silloin arvioida. Miten lähtö meni?
J: Lähtö tuli nopeasti. En edes tajunut mitä pitäisi tehdä. Ekaksi siinä jorattiin huolettomasti ja sitten huoltojoukot tuuppivat minua eteenpäin. Kun ympärillä ihmiset alkoi juoksea, niin eihän siinä voinut itsekään muuta kuin lähteä liikkeelle. Välittömästi kyllä palautetta annoin huoltojoukoille, koska mitään puhetta ei ollut valokuvaajista. Paparazzit piirittivät minut radan reunalta ja askeleet meni aivan sekaisin. Siinä vaiheessa vauhti hieman hidastui, mutta pian pääsin taas vauhtiin.

H: Onneksi pääsit jälleen matkaan. Miltä reitti tuntui? Ehtikö matkan varrella katsomaan maisemia?
J: Reitti oli suhteellisen vaativa ja vaihteleva, kun oli ainakin kolme ylämäkeä.  Hiekkapätkä oli haastava, kun olisi pitänyt kiviä tutkia tarkemmin eikä minun annettu sitä tehdä. Asfaltti tuntui tahmealta ja useamman kerran piti tukea tiestä ottaa. Huoltojoukot olivat onneksi välittömässä läheisyydessä ja matka jatkui iloisinmielin. Myönnetään tosin, että kyllä siinä rusinarasian voimalla loppuun asti puskettiin. Välillä olin ehkä hieman turhan itsevarma ja osan matkaa kävelin takaperin. Mutta yleisö rakasti minua! Kyllähän se mitali kruunasi koitoksen. Paitsi, että sitä ei voinnut syödä.

H: Aivan, aivan. Aika hurmuri kyllä olet. Mutta mitenkäs tällaiselle matkalle valmistaudutaan?
J: Ollaan tehty muutamia pienempiä lenkkejä tässä edellisviikolla. Isi olisi ostanut uudet kengät, mutta niitä ei olisi ehtinyt sisäänajaa. Lepo, nesteytys ja ravitsemus. Niillä ollaan menty ja mitään ei ole tarvinnut muuttaa. Eilen päiväunet jäi lyhyeksi, kun piti harjoitella päiväkodissa nukkumista. Hieman haastavaa kesken harjoittelukauden siirtyä joukkuelajiin, kun on kuitenkin tottunut yksilösuorituksiin. Yöunet vedin sitten hieman pitkäksi, joten levätty on. Aamupalaksi nautittiin marjoja sekä kauramuroja. Tästä kun pääsen, niin kotona odottaa pasta-annos. Hiilarit balanssiin, tiedäthän sinä.

H: Kuulostaa hyvältä. Mitenkäs ensi vuosi, joko toukokuun Mini Marathoni siintää mielessä?
J: Kyllähän tämä kausi on kohta taputeltu. Huomenna otetaan palauttavapäivä ja katsotaan sitten maanantaina miltä se ensi vuosi näyttää. Ja vieläkö tässä uraa jatketaan. Ensi vuotta voisi ajatella, jos äiti ja isi maksaa osallistumismaksun.

H: Mitä terveisiä haluaisit lähettää järjestäjille?
J: Juoksupaidoista voisi löytyä pienempiäkin kokoja. Huoltojoukot veti solmun paidan kulmaan, koska helma oli liian pitkä. En tiedä vaikuttiko solmu kuinka paljon loppuaikaan, joka siis oli 22 min 36 sekuntia. Kengässäkin taisi olla hiekkaa eilisen hiekkalaatikkoleikin jäljiltä. Maalissa tarjottu banaani, makuvesi, rusina ja keksi kyllä oli ihan jees näin rankan koitoksen jälkeen. Tuli vaan syötyä jo ennen lähtöä ne saadut pastillit, niin ei ollut sitten mitään aterioinnin jälkeen.

H: Kiitoksia haastattelusta ja onnea tuleviin kisoihin.
K: Kiidos, nyt pitää mennä nukkumaan. Päiväuniaika on jo ylitetty.
Maalisuora häämötti, mutta kierrätykseen taipuvainen kilpailija ehti kerätä roskat matkan varrelta talteen

Mitali kaulassa!


keskiviikko 9. elokuuta 2017

kohti päiväkotiarkea - harjoitteluviikot


Meilläkin ollaan ottamassa askel kohti päiväkotiarkea. Ukkelin päiväkotitaival lähtee käyntiin yksityisessä päiväkodissa ensi viikon maanantaina, mutta jo tämän ja viime viikon olemme totutelleet päiväkodin tavoille.

Viikko sitten keskiviikona oli ensimmäinen tutustumispäivä. Ohjeistukseksi oltiin saatu, että tulette klo 9.45 pihalle. Keskiviikkona vettä tuli taivaan täydeltä ja itse katselin harmaata taivasta työpaikan ikkunasta.

Mies käytti Ukkelia päiväkodilla ja keskenään viestiteltiin, että "ei kai ne ulos mene tällaisella säällä". Oikeasti sitä vettä tuli PALJON! Onneksi sadevaatetus oli päällä, koska niin siellä oli alle kolmevuotiaiden ryhmä leikkinyt innoissaan pihalla. Siinä ei siis "pikkusateet" pidätellyt.

Ukkelille tällainen sadeleikkikokemus oli ensimmäinen, koska minä olen sokerista ja aina ollaan keksitty muuta tekemistä sadepäiviin. Eli heti kannatti päiväkotiin meneminen 😃.

Päivittäin ollaan käyty noin tunnin verran kerrallaan tutustumassa tapoihin, leikkikavereihin ja taloon. Vuorotellen on oltu sisällä ja ulkona. Koska virallinen aloitus on vasta ensi maanantaina, on Ukkeli ollut meidän valvovan silmän alla ja vastuulla.

Tällä viikolla edessä on vielä ruokailu- ja lepohetkiharjoittelu. Ainakin toistaiseksi Ukkeli on lähtenyt leikkeihin mukaan, mutta katsotaan miten käy, kun äiti ja/tai isä ei olekaan lähellä. Ukkeli on kyllä yleensä niin reipas, että en usko tässä tulevan mitään ongelmaa. Katsotaan mikä on sitten totuus muutaman viikon päästä.

Ensi viikolla mies on vielä kesälomalla, joten pääsemme ensimmäisen virallisen viikon vielä hoitamaan kevennetysti. Ensi viikolla nähdäänkin sitten miten hyvin äiti saa lapsen liikenteeseen ja päiväkodille ennen aamupuuroaikaa.

Harjoitteluaika on erittäin hyödyllinen. Ajatuksena voi tuntua turhauttavalta, että harjoittelu aikaa ei ole kuin tunnin päivässä, mutta se on juuri sopiva määrä. Olemme päässeet sisäistämään annettuja ohjeita, tutustumaan henkilökuntaan ja lapsiin, saanneet tietoa tipottain eikä kerta oksennuksena, josta ei muista kuin kokkareet. Olemme saanneet käyttöömme "kellokortit", joilla kuitataan lapsi tuoduksi ja noudetuksi, kuulleet nettijärjestelmästä, päivittäisestä palautekäytännöstä ja siitä mitä päiväkodille pitää tuoda.

Totta kai asiat voisi kertoa paperilla, mutta tämän puolentoista viikon aikana luodaan jo vuorovaikutus perheen ja päiväkodin kesken. On myös helppo kysyä seuraavana päivänä asioita, jos tulee jotakin mieleen.

Itselläni ei ole ollut mitenkään huolestunut olo päiväkodin aloitukseen liittyen, mutta jos jotakin on ollut, on nekin tunteet haihtuneet, kun on saannut tietoa. Tällä viikolla olen itse päässyt mukaan harjoittelukäynteihin ja maanantai-aamun lapsen hoitoon jättäminen ei huolestuta enää senkään vertaan.

Minulla on tapa elää mielessäni tulevia tilanteita ja luoda sen perustella kysymyksiä (ja turhaa stressiä). Päiväkotiin menossa olen esim. miettinyt, mistä ovesta aamulla mennään sisään, mihin jätetään vaatteet ja millainen ihminen on lastani vastaanottamassa. Nyt olen saannut vastaukset näihin kysymyksiin ja mielessäni päiväkotiin meno hoituu vaivatta ja Ukkeli jää iloisesti hoitajan huomaan leikkimään uusien kavereiden kanssa ennen aamupuuroa. Toivottavasti näin myös tapahtuu :)

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Isä hoitaa



Uskallan väittää, että meillä Mies on hoitanut Ukkelia aivan yhtä paljon kuin minäkin. Tämä ehkä näkyy juuri siinä, että toisen vanhemman (lähinnä itseäni ajattelen) poissaolo ei aiheuta suurta muutosta pienen miehen käytöksessä. "ÄIDI" -huuto kaikuu toki kauas, mutta se ei ole ryyditetty kyynelin tai paniikinomaisella sävelellä. 

Vuosi sitten palasin iltaopintojen pariin ja neljänä iltana viikossa Mies hoiti Ukkelia. Noina iltoina puhelin ei soinnut kertaakaan sen vuoksi, että olisi kysytty a) mitä syödään b) mitä tehdään tai c) milloin tulet kotiin. Yhteisesti määritelty iltarytmi piti ja iltasatu luettiin. Tarkkaa listaa tarinoista en tiedä, mutta ainakin Rauli Virtasen Matkakirjan ovat lukeneet.

Syksyn aikana pojille tuli omia juttuja. 10 vinkkiä isän ja pojan laatuaikaan -postauksessa kerroin mitä kaikkea he yhdessä tekivät. Ehkä muutama juttu jäi poikien omiksi jutuksi.

Mies jäi kesäkuussa isyysvapaalle. Kun heinäkuussa lähdin töihin on pojat olleet vuorostaan päivät yhdessä ja nauttineet kesästä. Olen saanut tilapäivitykset ainakin uimarannalta ja kotieläinpuistosta.
Pojat oli heinäkuun lopussa mummolassa kaksi viikkoa. Vaikka mummot ja ukit osaltaan hoidossa mukana olikin, hoiti Mies lapsensa itse. Niin kun kuuluukin tehdä. Jos lapsen teko onnistuu, niin kyllä se hoitokin pitää luonnistua ;)

Elokuun alusta alkoi päiväkotiharjoittelu. Virallinen aloituspäivä on 14.8.,mutta päivittäisillä käynneillä päiväkodilla Ukkeli (ja vanhemmat) pääsee tutustumaan talon tapoihin ja toimintaan. Mies on hoitanut myös nämä ilman, että olen puuttunut (pahemmin) edes pukeutumiseen.

Olen useasti pitänyt suuni supussa, vaikka mielellään tietämystään jakava ihminen kärvistelee sisäisesti, kun katsoo sivusta lapsenhoidollisia asioita. Myönnän, että turhan monesti suppu ei kiinni ole pysynyt, vaan äidillisiä neuvoja olen jakanut. Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään mielessäni, että minun tapani ei ole se ainoa oikea. Se on vain yksi tapa ja voi olla muitakin parempia tapoja toimia (epäilen).

Hoitolaukun mukana olo ja sen sijoittelu on melkein yksi pakollisista asioista mistä on tullut sanomista. Parikin kertaa on kommentointini mennyt jo arvostelun puolelle, mutta edelleenkään en ymmärrä miten ihminen, joka ottaa hoitolaukun mukaan lähtiessä lähikauppaan (tätä tosin en enää itse tee), pakkaa samaisen hoitolaukun takakontiin, kun lähdemme lähes 500 km ajomatkalle. Ei siis sisätiloihin, mistä se on helppo napata mukaan, kun on tarve mennä vaippaa vaihtamaan tai jos tarvitsee muuta laukun sisällöstä matkan varrella.

Matkan aikana hoitolaukusta vi myös löytyä kumpparit tai puolikas vaippapaketti (tungettuna sisälle niin,että vetoketju rakoilee.) Usein takakontissa on myös matkalle varatut lelut ja viltti. Tässä vaiheessa rouva käytännöllinen itkee sisäänpäin ja yrittää olla ätisemättä akuutin tarpeen iskiessä vaikkapa puhdistusliinoihin ("helpommin pyyhkisi tämän smoothien lapsen sylistä, jos olisi se hoitolauku tässä vieressä").

Onneksi "ristiriidat" jää vähäiseksi. Tilanne voisi olla aivan toinen: mies ei osallistuisi millään tavoin lapsen hoitoon tai olisi kykenemätön hoitamaan lasta; Lapsella olisi uni- tai syömisvaikeuksia, sairaus, allergioita tai mitä tahansa, jotka vaikuttaisi tekemisiimme ja olemiseen; tai itse olisin synnytyksen jälkeen tilanteessa, jossa ei opiskella, mennä töihin tai yleensä ottaen lapsen hoitaminen on mahdotonta. Muistaessani kuinka hyvä tilanne minulla on, annan sen hoitolaukun olla missä päin autoa (jääköön vaikka kotiin), koska elämä ei ole kiinni yhdestä vaipasta tai puhdistusliinasta. Olen onnellinen siitä miten hommat hoituu ja saamme hoidettua asiat yhdessä.


tiistai 1. elokuuta 2017

hei, hei hullu heinäkuu

No johan oli kuukausi! Kuvitelmissani heinäkuun kohokohtiin kuului töihin meno (check), Ilosaarirock (check), kaverijuhlat (check) ja kahden viikon kotileskeys, kun pojat on mummolassa (check), mutta olihan tuo kaikkea muutakin. Kuukauteen mahtui suuria tunteita, alkavaa ahdistusta, ystäviä, musiikkia, siivousta ja isoja päätöksiä. 

Mitä, missä, milloin


Guns'n'roses, Hämeenlinna 1.7. Huh-huh, miten huh. Slash 💗 ja Axl näytti Mickey Rourkelta (tai Mickey Rooneylta, tai näiden kahden Mickeyn lehtolapselta). Ruuhkista ei joudu kärsimään, kun saapuu ajoissa ja lähtee viimeisenä. Akuuttia janoa voi lääkitä vedellä - Etenkin kun on kuskina ja humaltuminen ei olisi järkevää kotimatkaa ajatellen. Aivan liikaa ihmisiä siellä oli, mutta selvisin!

Töitä, töissä, 3.7.-> Olivat pärjänneet ilman minua (kuten minäkin ilman heitä). Rytmi löytyi nopeasti ja suurin haaste on herätä aamulla sekä unohtaa "miten ennen asiat tehtiin". Jotkin asiat vaan muuttuu kahdessa vuodessa...

Huoneesta pako, Labyrinth Games Room Escape room, 11.7. Tuoreen Miss Pin Up Garage ja hänen miehensä kanssa vietettiin kostea ilta - vettä tuli koko kesän tarpeisiin. Kumpikin pariskunta oli ennen yksiä kotona varmistamassa, että lapset nukkuu -> hurja ilta siis :) 

Ilosaarirock, Joensuu, 14.-16.7. Aurinkoa, musiikkia, pikkusisko, kallista kaljaa ja synttärit. Hauska viikonloppu, josta tosin joutui väsymyksellä maksamaan seuraavalla viikolla. Bongasin Asikaise ja kävin häntä morjestamassa (ihana emäntä), J.Karjalainen veti privaattikeikan (joku sanoisi, että se oli vain soundcheck, mutta pah, hän lauloi minulle). Kotimatkalla ei junassa nukuttanut.

Iltaruokailu, Tallinna, 21.7. Kaverin kanssa varattiin päivän varoitusajalla matkat sekä pöytä ja käytiin illallisella Tallinnassa. Lapsivapaa reissu tekee hyvää.

Tyttöjenilta, Kangasala+Tampere, 22.7. Pidemmän suunnitelman tulos: Hyvää ruokaa, naurua&itkua, musiikkia. En muista mitä minun illasta tänne sepustaa, mutta jotain nättiä se oli. Niin kuin nämä kukat piirongin päällä. 

Opinnäytetyö, kotona, kun ehti.  Tämä ei mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Minulla piti olla kaksi viikkoa hyvää aikaa tehdä opparia. Tuli yksi iso muuttuja, joka vähän sotki... 

Asunnon ostopäätös, kotona, silloin kun ei pitänyt... esim. Asunnon myyntiin laitto pakotti sankartekoihin ja raivasin asuntoa, että sain otettua myyntiin kelpaavia kuvia. Kaksi iltaa tuhlaantui tähän, mutta ilmoitus saatiin aikaiseksi (Kunhan asuntomyyty teen behind the scene postauksen, ennen en uskalla ;) )


Kirjahyllyn maalaus, kotona, parissa illassa. Tästä toivon mukaan myöhemmin vielä oma stoori, mutta ehdin toteuttaa myös itseäni tai ainakin hyödyntää joskus oppimaani.

Arpaonnea, netissä, pari kertaa. Onnetar oli ystäväni ja voitin kahdessa arvonnassa. Toisessa lähti Linnanmäen rannekkeet, pelit kierrokset ja liput Sea Lifeen. Lapsellista blogin arvonnassa arpaonni suosi myös ja nyt Ukkeli saa synttärit Heikun Keikun leikkihuoneelle.

Lisäksi heinäkuuhun on kuulunut päiväkotihakemus, lainahakemus, asunnonarviointi, välittäjienkilpailutus, muutama tuhat kilometri matkailua sekä vähemmän kesäiset kelit. Mutta huikea heinäkuu takana ja eloisampi elokuu edessä.

Loppubiisinä tilanteeseen sopiva ralli... hei-hei heinäkuu! Heinäkuun tyttösi kiittää sinua jälleen ja jää sinua odottamaan. Ensi vuonna nähdään.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Mummolassa

Joka kuukausi Mammalandian bloggaajat kirjoittaavat yhdestä yhteisestä aiheesta. Heinäkuun aiheena on mummolassa / vaarilassa. 


Olemme onnellisia sen suhteen, että Ukkelin kummatkin isovanhemmat ovat elossa. Valitettavasti he asuvat kaukana meistä. Positiivisena puolena on, että he asuvat samalla paikkakunnalla, joten kun lähdemme isovanhempien luo ei meidän tarvitse ensin keskustella mihin suuntaan auton nokka osoittaa.

Yleensä tulee puhuttua mummolasta, kummastakin paikasta, vaikka sieltä myös ukki löytyy. Ehkä se mummola vaan sopii luonnollisemmin suuhun, vaikka kummatkin isovanhemmat ovat yhtä aktiivisia Ukkelin hoidossa ja läsnä kun kylään mennään.

Kotipaikkakunnalla tulee käytyä vähintään neljä kertaa vuodessa ja silloin yleensä pidempään kuin pelkän viikonlopun ajan. Pääsiäinen, joulu ja kesäloma-aika tulee jatkossa olemaan ajankohtia milloin pyrimme pääsemään sukulaisten luo. Perheelläni on vuosien ajan ollut perinteenä käydä makkaranpaistoretkellä kaksi kertaa vuodessa: pääsiäisenä ja lokakuun lopussa/marraskuun alussa. Nämä retken pyritään myös jatkossa säilyttämään.
Onneksi nykyteknologia auttaa yhteydenpitoon ja Ukkelin kehittymisen seuraamiseen. Kuvia ja videoita tulee lähetettyä puhelimiin ja tablettiin (Whatsapp, sähköposti ja kuvaviestin). Videopuhelut on Ukkelille tullut tutuksi ja vaikka puhelimen haluaa korvalle viedä on ihmetys suuri, jos luurissa ei näykään soittajan kuvaa.

Mummolassa/Ukkilassa pyritään säilyttämään päivärutiinit, mutta paljon enemmän on joustoa kuin kotona. Niin harvinaista herkkua ukin ja mummon näkeminen on, että saa lipsua. Poikkeamat yleensä liittyy ruokailurytmiin, mitä syödään tai monelta nukutaan. Eihän sille voi mitään, että yhdestä ruokapöydästä lähtiessä (nälkäisenä ei kotoa lähdetä) on toisessa ruoka odottamassa. Ukkelilla tuntuu olevan välistä loputon vatsa, koska kummankin mummon ruoka maistuu yhtä hyvälle :)   

Nukkumisjärjestelyt on myös erillaiset, kuin kotona. Helsingissä Ukkeli nukkuu omassa huoneessa, mutta mummolassa nukutaan kaikki samassa huoneessa. Kaikki nukkuu hyvin, mutta aamulla herätään aiemmin. Toisessa mummolassa Ukkelin sänky on meidän sängyn jalkopäässä ja parinakin aamuna on herätty siihen, että Ukkeli puristelee meitä varpaista :) 

Huomattavasti enemmän haluaisimme olla isovanhempien kanssa ja tarjota isovanhemmille mahdollisuuden olla lapsenlapsen kanssa. Miehen vanhemmille lapsenlapsi on ensimmäinen, minun vanhemmille neljäs. Mies ja Ukkeli on ollut nyt heinäkuussa kaksi viikkoa mummolassa, joten nyt myös Miehen vanhemmat ovat saanneet viettää reippaasti aikaa Ukkelin kanssa. Välillä olen kärsinyt hieman huonosta omatunnosta, että olemme niin paljon minun vahnempien luona. Olen toki miehelleni asiasta maininnut, mutta silti vietettyjä öitä kertyy minun kotipaikalla enemmän kuin hänen kotona.

Uskon, että mummolareissut on Ukkelillekin matkan pituudesta huolimatta miellyttäviä reissuja, koska maalla on paljon nähtävää ja tekemistä. Serkkupoikien vanhat traktorit ja muut lelut on kaivettu esille, sekä serkkujen uudet lelut (mopoa yms. näitä nyt on) kiinnostaa. Ukilla löytyy piha täynnä "leluja" eli kaikkia ihania brumm-brumm vehkeitä esim. kaivinkone, traktori, ruohonleikkuri. Naapurissa on hevostalli ja koskaan ei tiedä mitä muuta nähtävää pihaan eksyy, kuten esim. juhannuksen aikaan heinänteko. Pihasauna on harvinaista herkkua, josta pääsee nauttimaan kummassakin mummolassa.

Kunhan Ukkelille tulee ikää lisää ja jos vain vanhempamme jaksaa, voisi ajatella lähettää lapsi kesäksi maalle. Eikös sitä ennen niin tehty? :)

Lue myös muut tämän vuoden yhteistyöpostaukset:
Tammikuu: Esittelyssä perheemme
Helmikuu: Ei somea lukita yöksi - sosiaalinen media arjessa
Maaliskuu: Blogini syntymä ja vauvavuosi
Huhtikuu: 7 Vinkkiä synnytykseen
Toukokuu: Ulkoilua lapsen kanssa (Pokémon MOM)
Kesäkuu: Oma lapsuuteni vs. lapseni lapsuus

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Mammakuntoon 2017 - Hips don't lie, mutta höllyy


Kesäkuun alussa vaaka näytti 71,2 kg ja hyvän olon tunne valtasi mielen. Yes, olin saanut jälleen painoa alas päin! Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt olla viisaampi ja muistaa kaikki edelliset painonpudotuskerrat. Olinko viisastunut? Nope, nada, paskat.

Annoin halulle pikkusormen ja luvan olla helläkätisempi syömisteni suhteen. Loma oli siis 9 päivän reissu Englannissa ja Ranskassa. Mutta kuten holisteilla käy, voi putki jäädä päälle ja niin minullekin kävi. Reissun jälkeen oli juhannus ja juhannuksenahan pitää syödä hyvin. Heinäkuun alussa palasin töihin ja tarkoitus oli palata myös ruotuun. Sain itseni käymään salillakin. Pari kertaa. Kahden viikon aikana.

Yli kuukauden herkutteluputken jälkeen heräsin maanantai-aamuna päässäni päätös: Nyt loppui! Moraalinen krapula päällä kaikista karkeista, sipseistä, herkuista, juomattomista vesilitroista ja eilen syömästäni pizzasta astuin vaa'alle ja huomasin, että huolella oli tullut takapakkia ja rasvaprosenttikin huiteli lähes aloituslukemissa!

Vaa'alle nousu oli itsepitoksen toinen vaihe, koska oloni ja puristavat vaatteet jo kertoi, että nyt oli lipsuttu ja pahemman kerran. Vaakaa pahemman sätkyn antoi mittanauha. Senttejä oli kertynyt vyötärölle ja persekin oli jälleen kasvanut. Uh, ja ah.

Olen kuullut, että läski lähtee ensimmäisenä sieltä, mihin se on viimeksi kertynyt. Voin kertoa, että SE myös palautuu sinne mistä se on viimeksi lähtenyt!

Joten, tänään 24.7. ollaan jälleen samassa tilanteessa kuin 1.1. ja #Mammakuntoon2017 projekti on jälleen käynistetty. Syksystä tulee muutenkin hurja, joten helppoa tästä ei tule :/ Positiivisella mielellä kuitenkin eteenpäin ja usko omiin maagisiin supernainen kykyihin on vahva. I wonder woman wondering today: what a hell!




perjantai 21. heinäkuuta 2017

Miten tässä näin kävi? Me muutetaan!


Yes, kyllä, sydämen tykytyksiä ja rummun pärinää. Kaiken muun kiireen ja uusien rutiinien oppimisen (töihin paluu, päiväkodin aloittaminen) keskellä me päätettiin vaihtaa asuinaluetta. Mieheni on ollut uuden asunnon hankkimiessa se aktiivinen osapuoli ja minä olen suostunut välillä lähtemään asuntoesittelyyn. Perherauhan säilyttäminen yms. Kyllähän te tiedätte  Suunilleen näin homma eteni: 

En halua muuttaa nyt. Tästä on puhuttu ennenkin. Mietitään asiaa ensi vuonna uudelleen
No käydään katsomassa 
Kiva piha
Kiva alue
Ihan kiva kämppä
Ei hissiä - ei haittaa ei ole nykyisessäkään
Lattiat, katot, Saunan lauteet - Ne pitäisi ehdottomasti rempata! Ei minulla ole aikaa ja energiaa nyt sellaiseen
Pesutorni voisi jäädä vanhaan kämppään...
Mietitään
Kiva oli
Voisi ajatella
EI, ei nyt ole aikaa muuttaa, kun on lopputyönteko, päiväkodin aloitus. Tämän olen sanonut sata kertaa ennenkin. Ei minulla ole aikaa pakata, siivota ja jynssätä!
Ahdistus (ja itku)
Äläkä sano, että sinä pakkaat - se ei tule tapahtumaan niin. Minä tiedän itseni ja minä en pysty olemaan pakkaamatta
Ainakaan remontoimaan en itse rupea! Se palvelu ostetaan. Tulisikohan siskonmies tekemään? Ja eikös työn saa verotukseen?
No kysy pankilta. Katsotaan mitä ne sanoo
Ai on ok? Noh, jätä tarjous. Kokeillaan kunnolla alemmas ja katsotaan mitä myyä sanoo.
Eiköhän nuo asiat hoidu... 
Vastatarjous? Hmm... Hylätään tuo ja annetaan vastatarjous.
Myyjältä tuli vastatarjous.
Hyväksytään.
Ei helvetti, me muutetaan!
V***u,  Ukkelin hoitopaikka?  

(Hitto, minä olen helppo)

(Kauppakirjat kirjoitetaan 2.8. ja muutto lokakuun alussa :) )

P.S. Malmilla (Helsinki) tulee myyntiin saunallinen, hyvin pidetty ja remontoitu kerrostalo kolmio. Lisätietoja himasaimiblogi@gmail.com 😉

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Lasten Bath eli pari vinkkiä lapsille ja lapsenmielisille




Kesäkuussa matkasimme Englantiin, Bathin ihastuttavaan kaupunkiin. Kaupungissa on idyllisen englantilaisen rakennustyylin lisäksi historiallisia nähtävyyksiä ajallisesti aina Rooman imperiumin aikoihin, jolloin jo kaupunki oli kuuluisa kylpyläkaupunki. Vaikka nykyiset, modernit kylpylät on lähinnä aikuisille suunnattuja, on lapsiperheille paljon nähtävää.

Listasin tähän pari vinkkiä jotka oli meidän perheen mieleen ja joita voin suositella kenelle tahansa Bathissa kävijälle:

Kuninkaallinen leikkipuisto - Roayl Victoria Park







Royal Victoria Park on kokonaisuutena laaja puistoalue, jonka 11 vuotias Kuningatar Victoria avasi vuonna 1830.

Royal Victoria Parkin leikkipuisto on laaja-alue, josta löytyy tekemistä kaiken ikäisille. Ilmainen leikkipaikka tarjoaa useamman hienohiekkaisen hiekkalaatikon (hiekkaa löytyy sitten jokaisesta saumasta), nurmikenttiä, erillaisia kiipeilytelineitä sekä liukumäkiä. Alueella on kahvio sekä WC-tilat, jotka ainakin meidän vierailupäivänä oli maksuttomat. Tai ainakin siivooja päästi meidät sisään ilman maksua. Alueella on myös pari maksullista leikkipistettä (pomppulinna, karuselli) ja kertakäyntihinta taisi olla punnan luokkaa. Hyödynsimme vain maksuttomat leikkimahdollisuudet, joten hinta voi olla edullisempikin.

Leikkipuistossa viettämämme piknikin ja leikkihetken jälkeen siirryimme sorsalammelle syöttämään lintuja (omat leivät mukaan!). Lampi on aivan leikkipaikan lähellä, mutta sorsia siellä ei ollut kuin muutama. Lokkeja sitten senkin edestä.

Jos leikkimisen ja lintujen syöttämisen jälkeen vielä jaksaa, voi matkaa jatkaa pidemmälle Royal Victoria Parkia. Viheralueiden jälkeen pääsee Royal Crescent'iin, joka on iso kaartuva rakennus puiston laidalla. Tämä erittäin näyttävä rakennus toimii hotellina, mutta kotisivukuvien perusteella jättäisin lapset (ainakin ne pienimmät) suosiolla kotiin tuolla yöpyessä.

Kuinka pääset: Linja 4 Weston (keskustasta), pysäkki Park Lane Marlborough Lane'lla

Kotieläinpuisto lähiössä - Bath City Farm

Kotieläinpuisto Bath City Farm toimii lähiössä vapaaehtoisvoimin. Farmilta löytyy kanoja, possuja, mini heppoja, vuohia ja muita kotieläimiä. Eläinten lisäksi nähtävää riittää maisemissa, joten koko perhe varmasti jaksaa viettää aikaa City Farmilla. Alueelta löytyy pieni myymälä, josta voi ostaa ruokaa syötettäväksi eläimille. Omat eväät voi nauttia eväspaikalla. Alueella on useita käsien pesupisteitä ja hygieniaan pyydetäänkin kiinnitämään huomiota, jotta eläimet (ja ihmiset) eivät sairastuisi.

Kuinka pääset: Kelston View, Whiteway, Bath. Tarkista linja-autoreitit. Jos olet ostanut päivä- tai viikkolipun, pääset matkustamaan ainoastaan sen firman autoilla. Eri firmat ajaa eri linjoja.

Lelukauppa, jossa saa leikkiä - My Small World

Bathin keskustassa, sateenvarjojen peittämällä St Lawrence Streetiltä löytyy My Small World Lelukauppa. Vierailimme kaupassa ilman ostotarkoitusta, ajantappo hengessä, ja kaupassa sai ajan myös kulumaan. Kauppa ei ole suuren suuri, mutta tarjontaa oli senkin edessä ja kaikkea sai kokeilla. Ukkeli vaihtoi taitavasti lelusta toiseen ja todennäköisesti jokainen potkuauto ja liikkuva kärry tuli testattua. Liikeessä on myös vanha leikkihevonen, joka ei ollut myynnissä vaan ainoastaan viihdytystarkoitukseen. Olisi tehnyt itsekin mieli testata, mutta jätin välistä.

Kuinka pääset: 19 - 21 St Lawrence Street, Southgate, Bath

Joulu ikuinen - December 25th

Kyllä. Joulukauppa. Roomalaisen kylpylän läheisyydestä Cheap Streetiltä löytyy December 25th -kauppa, joka tarjoaa joulukoristeita - ympäri vuoden. Paikka ei ole ehkä lapsiystävällisin (koska sisältää myös särkyviä koristeita), mutta sopii jokaiselle lapsenmieliselle.
Joulukauppa on toki mukana myös Bathin joulumarkkinoilla.

Kuinka pääset: 16 Cheap Street, Bath

Karkkikaupat

Bathista löytyy useampi liike, joka houkuttelee kadulla kulkijaa kotitekoisella fudgella. Yksi näistä on The San Francisco Fudge factory. Kauppaan astuessa vastaan tulee sokeripilvi. Makean tuoksu on käsinkosketeltava. Olo kaupassa on kaksijakoinen, kun toistaalta haluaisi lähteä haukkaamaan raitista ilmaa, ettei tukehdu omaan kuolaansa (Varmaan jokin allerginenreaktio) ja toisaalta ei voi kun tuijottaa (ja pyyhkiä suupieliä kuolasta) tarjolla olevia herkkuja. Ostin kaksi palaa, joita todellakaan en pystynyt syömään kerralla.

Varoitus: Sokerivaara näiden liikkeiden kohdalla!

Tähän matkaan liittyviä muita postauksia:
Ennakkotunnelmia matkaa varten 
Vinkit edulliseen matkustamiseen Lontoosta Bathiin - Perhelomalla Englannissa

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Horror Mamma - Hima Saimi blogin Spin-off



lelut ja ruusut horrormamma.fi

Huhtikuussa kirjoitin blogipostauksen Roolina äiti a.k.a nöyrä palvelija , jossa teksti haki vaikutteita klassisesta kauhukirjallisuudesta. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kaipasin hieman toisenlaista kirjoittamista, mutta en halunut yhdistää tähän blogiin synkempää puoltani, koska haluan pitää Hima Saimilan pääosin valoisana, iloisena ja positiivisena.

Niin syntyi päivänsäde ja menninkäinen. Päivänsäde saa paistaa useammin ja menninkäinen mönkii aina vain välillä esille. Menninkäinen ei ole paha. Hän vaan näkee yksinkertaisimmatkin asiat pelottavimpina kuin ne onkaan. Menninkäisen kotipaikka on Horror Mamma blogi.

Horror Mamma blogi löytyy osoitteesta  horrormamma.fi sekä tämän blogin yläpaneelista (tai sieltä missä muutkin sivut). Kauhunovelliblogiani julkaisen kerran kuukaudessa uuden perhearkeen liittyvällä postauksella. Jokaisessa tarinassa, kuten nöyrässä palvelijassa, on oma sokeroitu kauhuverhoilut huntunsa.

Maistiaisena pari tekstiä jo löytyykin. Liity postituslistalle niin saat tiedon, kun uusin postaus on julkaistu. Heinäkuun teksti vielä työnalla ja aiheita otetaan vastaan ;).

Horror Mamma löytyy myös Instagramista ja Facebookista.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Rock! Perhe On the road...

Seuraavat kaksi viikkoa Mies ja Ukkeli lomailevat kotipaikkakunnalla mummojen keitosten äärellä (todellista äitien tekemää ruokaa) ja minä pakerran töissä, sekä lopputyön kimpussa.

Tänään matkataan Kiuruveelle ja matkan tekee erikoiseksi jo se, että minä en pakannut kuin Ukkelille lelut . Mies hoiti kaiken muun. En edes tarkastanut mitä Mies oli pakkailuja. Hehän siellä reissussa tavaroita tarvitsee eli eivätköhän siinä tapauksessa tiedä mitä mukaan tarvitsee (tai vähintään huomaa matkanvarrella mitä unohtui) .

Omat FESTARIkamat pakkasin. Alkujaan tarkoitus oli pärjätä repullisella tavaraa, mutta tämä Suomen kesä pakottaa ottamaan mukaan enemmän kuin yhden vaatekerran. Nyt mukaan lähti matkalaukku ja taloudellinen pakkaaminen unohtui = kaikki mukaan.

Laukusta löytyy festari-ja matkalippujen, kännykänlaturin ja luottokortin lisäksi kumpparit, lenkkarit, farkut, kevyt villapaita, teepaitoja, farkkushortsit, leggingsit, mikrokuitupyyhe (suosittelen hankkimaan, jos et vielä omista), sukkia, alusvaatteita, sadetta pitävä takki, kertakäyttösadetakki, korvatulpat, särkylääke, käsidesi, puhdistusliinoja, aurinkorasva, nenäliinoja, meikit, hiustökötit, pesuaineet, matkajuomat (pahvi-ja muovipakkaus niin on kevyt kantaa), dööd, hajuvesi, välipalapatukoita, piilolinssit ja aurinkolasit. Ja reppu sekä kangaskassi. Ja jotakin muutakin, mutta tuossa ehkä tärkeimmät.

Festarit on Ilosaarirock Joensuussa ja matka sinne taittuu linja-autolla. Eli ei muuta kuin let's festival!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ensimmäisen työviikon tunnelmia



Viime viikko oli ensimmäinen työviikko sitten elokuun 2015. Melkein pari vuotta meni uskomattoman nopeasti pikkumiehen kasvua seuratessa. Töihin paluu päivämäärä vahvistui jo vuodenvaihteessa, joten tähän oli ehtinyt hyvin asennoitua. Miten sitten meni ensimmäinen viikko noin niinkuin omasta mielestä.

Jos kertoisin kuinka vaikeaa minun oli sulkea maanantai-aamuna kotioveni ja lähteä kohti työpaikkaa, jossa kaikki tuntui vieraalta ja oudolta, valehtelisin pahemman kerran. Vaikeinta oli herääminen herätyskellon soittoon ja ripsivärin laitto. Lopputulos muistuttu Kellopeli Appelsiini -elokuvaa (ei potkimista, mutta ripsarit pitkin poskea). Myös aamuaskareiden hoito herättämättä Ukkelia vaati omaa taitoa. Ukkelin huone sijaitsee keittiön vieressä, joten aamuaskareet aamupalaa myöten hoidin vessassa. Perjantaiaamuun mennessä olin jo palannut työarkitahtiin siltä osin, että olin onnellinen ettei lauantaiaamuna tarvitsisi laittaa kelloa soimaan.

Heinäkuinen töihin paluu on välivaihe siihen, että Ukkeli menee päiväkotiin elokuussa. Koko heinäkuun voin harjoitella itseni saamista valmiiksi mahdollisimman lyhyessä ajassa, koska olen aamuhaahuilija ja pystyn käyttämään helposti puolitoistatuntia "aamuaskareisiin" eli tuijottamaan. Jatkossa omaa aikaa vessassa on noin vartti miehen töihin lähdön ja pojan heräämisen välillä. Tai näin kuvittelen. Katsotaan mikä on sitten todellisuus.

Yhtenäkään aamuna en torkuttanut kelloa enkä herättänyt lasta (ensimmäinen torkutusu toisen viikon maanantaiaamuna.). Miehelle kävin huikkaamassa heipat (hänkin teki minulle niin joka aamu), mutta Ukkelia en uskaltanut käydä katsomassa, vaikka mieli olisikin tehnyt. Ettei siis olisi herännyt.

Päätin heti ensimmäisellä viikolla kokeilla kaupunkipyöriä. 4/5 aamusta sain Pasilan asemalta (Haaga-Helian edustan parkista) pyörän, mutta melkein joka iltapäivä kävelin asemalle. Työpaikan nurkalla on kaksikin pyöräpaikkaa, joten palautus onnistui vaivattomasti. Käyttöaste iltapäivästä on vaan sen verran korkea, että vapaita pyöriä ei ollut kuin yhtenä päivänä.

Haikeutta on aiheuttanut se, että en saa viettää poikani kanssa niin paljon aikaa kuin aiemmin. Yritän paikata vajeen iltaisin, mutta ei sielläkään kovin montaa tuntia ole ennen nukkumaan menoa. Ajan suppeuden vuoksi yritän olla läsnä. Ensimmäinen viikko piti sisällään kaikenlaista menoa ja säätöä, mutta hengissä ollaan vielä kaikki ja oloani helpottaa, että tiedän isällä ja pojalla olevan monta upeaa hetkeä yhdessä.

Isä ja poika -quality time on pitänyt sisällään mm. Fallkulla kotieläintilalla käynnin,polkupyöräretkiä, shoppailua, syömistä ja nukkumista. Perheaikaa ollaan vietetty iltaisin käymällä esim. Linnanmäellä.

Töihin paluussa on kyllä oma viehätys, mutta ei myyntitiimin assarina olo paljon lapsen hoidosta eroa. Edellisestä lauseesta saa kukin itse tehdä omat johtopäätökset, mutta vihjataan sen verran, että myyjät ei tiputa syödessä ruokaa lattialle eivätkä päristele mennessä. Ainakaan kovin paljon. Ah, kuinka töissä onkin ihanaa :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Miksi ostaa omaksi, kun voi vuokrata verkosta? + ALEKOODI Liizi.fi 'hin



Yhteistyöpostaus Liizi.fi kanssa. Palkkio: Kahden viikon tuotevuokra Englanti-Ranska matkalle. Berliininmatkalla tuotevuokra maksettu itse. 

Törmään toisinaan tilanteeseen, että jokin asia olisi tarpeellinen omistaa, mutta perusteltuja syitä miksi sitä ei kannata ostaa, löytyy turhan monta: Tarve on kertaluontoinen, tuote on liian kallis tai sille ei löydy säilytystilaa. Itse kohtasin (jälleen kerran) tämän tyyppiseen ongelmaan huhtikuussa, mutta onneksi löysin vaivattoman ratkaisun: vuokraamisen.

Kaverini vinkkasi Stokken matkakärryjen kuljetuspussista, että siihen mahtuisi sisään rattaiden lisäksi hieman ylimääräistä ja näin tarve kärryille oli syntynyt. Harkitsimme oman pussin ostaminen, mutta käyttöastetta miettiessä olisi kuljetuspussi ollut suurimman osan varastossa ja käyttökertoja mahdollisesti vain kaksi, koska kesäkuun lentomatkan jälkeen seuraava reissu vasta lokakuussa eikä rattaiden mukaan otto ole silloin ehkä tarpeen. Etsiessäni vuokravaihtoehtoja löysin Liizi.fi:n ja päätimme kokeilla vuokraamista. 

Yrityksellä on vuokrattavana tuotteita laidasta laitaan. Lastentarvikkeista löytyy tuotteita raskaanaoleville (Esim. Dopperlaite tai TENS-laite) sekä monipuolinen valikoima eri ikäisten lasten tarpeisiin. Valikoimasta löytyy syöttötuolia, turvaistuimia, rattaita sekä vaikka lastenkantorinkka koko perheen yhteisiin metsäretkiin. Yrityksen valikoima ei rajoitu pelkästään lastentarvikkeisiin, vaan jo nyt vuokrattavissa on alati kasvavassa valikoimasta yli 100 tuotetta moneen tarpeeseen. Vai miltä kuulostaisi metallinpaljastin mukaan mökkiviikonlopuksi tai Nintendo Switch -pelikonsoli omaksi iloksi? Ja jos valikoimasta ei löydy kaipaamaasi tuotetta voi yritykselle ehdottaa uudesta tuotteesta valikoimaan.

Vuokraaminen tapahtuu Liizi.fi kotisivuilta, sähköpostilla tai soittamalla. Toimitustapana on valittavina postitus tai nouto. Yrityksen noutopiste löytyy Lauttasaaresta Helsingistä, mutta tuotteita lähetetään kaikkialle kotimaahan. Berliinin vuokran yhteydessä käytin postipalvelua ja toisella kertaa kävin paikan päällä noutamassa sekä palauttamassa tuotteen. Kummallakin kerralla vuokraus ja tavaran toimitus onnistui moitteettomasti. Berliinin reissulta palatessa katosi matkatavaramme lentokenttien labyrintteihin, mutta onneksi Liizi.fi oli erittäin joustava, kun emme pystyneet palauttamaan tuotetta sovittuna ajankohtana. 

Valitessa toimituksen, tulee tuote paketissa Postiin mukanaan lähetysdokumentit ja selkeät ohjeet toimia. Tuote palautetaan samassa paketissa missä se oli tullutkin. Palauttaessa mukaan täytetään palautuslomake ja tuote viedään postiin sovittuun ajankohtaan mennessä. Noudattaessa tuote ei ollut paketoituna. 

Tunnistan itsessäni hamstraajan vikaa. Minusta on mukava omistaa asioita tai vähintään tarpeen tullen pidän omaksi ostamista parhaana ratkaisuna (koska se on muka helpompaa). Kaverilta tai vieraalta lainaaminen tuntuu työlläältä ja tavaroista luopuminen vielä työlläämmältä. Kaapistani löytyy esimerkiksi ompelukone, jota taisin käyttää viimeksi 2015 ja haaveissani on ollut pitkään saumuri, jota en varmasti käyttäisi senkään vertaa. Ilokseni huomasin, että niin ompelukone kuin saumurikin olisi vuokrattavissa Liizi.fi kautta eli jos jälleen kerran ompeluhimot yltyy ylitsepääsemättömiksi taidan lannistaa ne vuokraamalla laitteen.

Liizi.fi ratkaisi myös mieltäni vaivanneen ongelman kuinka saada kotipaikkakunnalle turvaistuin isovanhempien autoon, jos menisi paikkakunnalle pojan kanssa junalla. Liizi.fi:stä löytyy turvaistuin autoon ja sen voi tilata suoraan mummolaan. Helposti ja vaivattomasti kohtuullisella kustannuksella ilman säilytys- tai hävittämisongelmia. Liizi on niin eazy 😊

Jos siis kaipaat ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa kulutuskulttuurin vastapainoksi tai tarpeesi on lyhytaikainen, voin omasta kokemuksesta suositella Liizi.fi:tä. Vaikka tällä hetkellä ei vuokraustarpeita olisi, kannattaa käydä tutustumassa tuotevalikoimaan. 

Suosittelen myös, että seuraavan kerran, kun edessä on uuden tuotteen hankinta, ole rehellinen itseäsi kohtaan ja mieti mikä todellisuudessa on tuotteen käyttöaste, paljonko haluat käyttää aikaa tuotteen etsimiseen ja paljonko olet valmis rahaa käyttämään. Jos tulet lopputulokseen, että käyttöaste on vähäinen, kannattaa ratkaisua hakea vuokraamosta.



ALEKOODI VUOKRATUOTTEISIIN HEINÄKUUN AJAN. Liizi.fi tarjoaa lukijoilleni tutustumistarjouksena 10% alennuksen kaikista tuotteista. Alennuksen saa alekoodilla HIMASAIMI. Alennusehdot: Nouto noutopisteestä, varaus on tehtävä heinäkuun loppuun mennessä (vuokra-ajankohta voi olla myöhemmin).

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Löysäkakka - ja mitäs vaipasta sitten löytyikään!


Havahduin tunnetun vaippamerkin mainokseen, joka mainosti uuden tuotteen pitävän LÖYSÄNKAKAN vaipassa. Mainosääni lausui löysänkakan hyvin luontevasti. Eihän siinä mitään, kakka sanotaan niin kuin se on ja löysäkakka on etenkin lapsiperheissä tuttu näky vaipassa.
Mainos jäi mieleen, koska en muista, että aiemmin olisin kuullut kakka - sanaa mainoksessa. Ainakaan niin luonnollisesti sanottuna.

Tämän postauksen piti käsitellä termejä, joilla alapääneritteitä on yleensä kuultu kutsuttavan. Kun aloin tutkimaan mainoksia eksyin ensimmäisenä tämän saman kyseisen vaippafirman YouTube kanavalle ja mitä sieltä löysinkään! Löysäkakka sai jäädä vaippaansa, koska löytyi jotain mielenkiintoisempaa.

Minulle ei kukaan tehnyt vaippakakkua. Enkä ole kyllä tehnyt kenellekään sen puoleen. Voisin harkita uutta uraa, koska YouTube kanavalla (tämän vaippamerkin, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistyötä ja itse asiassa aika harvoin tulee firman tuotteita edes ostettua) oli aivan HUIKEITA vaippakakkuja.

Oma mielikuvitus on jäännyt siihen yhteen, kerran näkemääni tornimuodostelmaan, mutta lyhyiden videoiden moottoripyörä, prinsessalinna, lastenvaunut, minikakut, viidakkokakku ja juna käänsi ajatukseni siitä millainen vaippakakku voi olla. Ja parasta on, että videoissa on näytetty miten kakut tehdään. Lyhyesti ja ytimekkäästi tosin, mutta joku osviitta asiasta annetaan. Pakko testata :)

Jatkokehittelynä tosin voisi tehdä virstankarkailusuojista kakun synnyttäneelle tai eläkkeelle jäävälle. Riittäisiköhän huumorintaju, jos suojat olisi kääritty vaikka nätisti junan muotoon? 


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Stressilelu stressi - Oletko sinä naputtelija vai puristelija?


Fidget spinner - tuo saatanallisin keksintö sitten kuplamuovin. Toivon, että stressilelu frigidi spinneristä on apua heille, jotka siitä mieltä tyydyttävän vaikutuksen saa. Spinnerit ei kuitenkaan ole minun juttu. Jo niiden ajatteliminen aiheuttaa ärsytystä ja stressiä.

Ukkeli on vielä niin pieni, että hän ei spinneriä omista edes leluksi, mutta serkkupoikien spinnereitä on päässyt pyörrittelemään, kun vekotin on jonkun toisen kädessä. Tuo tämän kesän hittituote on kyllä hypnoottinen kun se pyörii, mutta eikö hyrrä tai yo-yo ajaisi saman asian? (terveisin nim.merk. kalkkis)

Yläasteikäinen siskonpoikani selitti minulle spinnerin (lyhyttä) historiaa ja sen tarkoitusta. Ymmärsin tarkoitusperän, mutta itselleni spinnerien seuraaminen ja niiden pyörittely aiheuttaa vaan hermostuneisuutta ja saavat stressihormoonit pyörimään keskiensä ympärillä. Spinnerien suosion myötä tarjolle on tuotu muitakin tuotteita, joilla yritetään saada sama vaikutus. Saatavilla on ainakin fidget cube eli neliön muotoinen noppa, jonka joka sivulla on jonkin kytkin tai painallin, jota pystyy sitten naputtelemaan ja naksuttelemaan. Erittäinen stressaava!

Minun oli pakko mennä itseeni ja miettiä miksi nämä lelut häiritsee minua niin paljon. En päässyt jyvälle epämääräisestä ärsytyksen tunteesta ennen kuin törmäsin Facebookissa mainosvideoon, missä mainostettiin kännykänkuoria, joiden toisella puolella oli pehmeä, mahakas kissa. Siinä se oli! Minä kaipaan puristeltavaa rentoutuakseni, en napsuteltavaa! 

Asian tajuaminen antoi lisää ajattelun aihetta. Voisiko olla niin, että on naputtelijoita, joille liike ja napsuttelu auttaa rauhoittamaan mieltä, ja sitten on toinen porukka, puristelijat, jotka kaipaa pehmeitä, hitaita asioita esim. puristeltavia stressipalloja, muovailuvahaa, savea, pehmeä mahaisia kissoja kännykän kuorissa? Ja kolmantena tietenkin ne kuplamuovin puristelijat, joissa pehmeily yhdistyy terävään ääneen. Tuhnut ei ole niin tyydyttäviä.


Eikö olekin kutsuva? 
Vai onko tämä sittenkin mieleesi? (Jonkun yrityksen video YouTubesta)



sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tissit ojennukseen ja töihin


Huomenna palaan töihin. Melkein kaksi vuotta kotona on sisältänyt vauvavuoden ja iltaopiskeluja. Kaksi vuotta olen myös pärjännyt imetysliiveillä, sporttiliiveillä sekä vanhoilla rintaliiveillä (jotka ostettu 2014...). Tässä vaiheessa alusvaatteittaan kunnioittava ihminen hieraisee silmiään ja miettii, että onko tuossa näpyttelyvirhe. Ei. Olen ostanut edelliset oikeat, tuetut ja topatut, rintaliivit kesällä 2014 Prahasta New Yorker -myymälästä. Ostin silloin kerralla useat, koska ne oli halpoja, kauniita ja hyviä. 

Töihin paluun kunniaksi päätin hankkia uudet liivit. Ja jo liivien ostaminen ajatuksena ahdistaa! Vaatteiden osto ahdistaa! Sovituskopissa ahdistaa aina ihan eniten. Jos joku haluaa ilmoittaa minut johonkin ohjelmaan, jossa ensin kauhistellaan nykyiset vaatteet/tyyli ja sitten tarjotaan uudet vaatteet, niin lähden kyllä mukaan. Kunhan joku muu valitsee ne vaatteet minulle. Ja maksaa ne. Niin ja meikkiopetus kaupanpäälle käy kyllä myös. Emäntä on lähes 40 enkä vieläkään ole oppinut "perusasioita".

Välteltyäni kauppojen alusvaateosastoja sain pakotettua itseni rekkien eteen. Tiedän, että olen tehnyt asian itselleni aivan liian hankalaksi, mutta jo se, että en tiennyt nykyistä liivikokoa ahdisti. Tein kotona tarvittavat mittailut ja uskoin saavani oikean koon. Apua hain netistä ja päädyin MTV:n julkaisemaan artikkeeliin rintaliivien koon mittaamisesta. Artikkelin lopussa on mainittukin sitten se ongelma, mikä aina nostattaa ahdistuskäyrääni entisestään: Liivit ei istu, ota eri koko. Aaaaarghh! 

Olet yksin sovituskopissa riipputisseinesi ja huomaat liivien olevan väärän kokoiset vaikka niiden piti olla oikein kokoiset. Et sinä siinä lähde juoksemaan toista kokoa vaihtamaan, vaan aluksi puet vaatteet päälle ja palaat liivihyllylle vain todetaksesti, että a) oikeaa kokoa ei löydy b) ei sinulla ole mitään hajua mikä on oikea kokosi. Ei minua ainakaan ole ohjelmoitu löytämään automaattisesti oikean kokoisia liivejä (tai mitään muitakaan vaatteita). Seinän tapetointikin on helpompaa kuin alusvaateostoksilla käynti!

Sovitusta ei myöskään helpota liivien hälytyslaitteet. En tiedä muista, mutta mielelläni kokeilisin liivit ilman, että niissä painaa ihon lomolle se korttipakan kokoinen muovimötikkä. Sivistyneissä liikkeissä tämä asia on taidettukin jo huomioida, mutta muistissani kummittelee edelleen kohtaamiset mötiköiden kanssa. 

Asiaan ei auta, että olen itara/saita/persaukinen. Ostan liivini sieltä mistä ne saa halvalla. Tämä myöskin tarkoittaa, että henkilökuntaa ei ole antamassa kokovinkkejä tai tuomassa toista kokoa (että voin kaikessa rauhassa topleksena keikkua sovituskopissa). Jos minulla olisi mieli (ja rahaa) ostaisin kaikki alusvaatteeni alusvaateliikkeissä, joissa joku oikeasti kertoisi minulle oikean koon/mallin/värin. 

Ahdistuksesta välittämättä, sain ostettua uudet liivit. Vain yhdet tässä vaiheessa, mutta koon pitäisi olla oikea. Niillä pärjää ensimmäisen päivän. Eli nyt on tissit ojennuksessa, kun purjehdin rintarottingilla hyvin ilmastoituun toimistoon. Liivit on tietenkin topatut, että ei kylmä pure tai nännit liikoja nöpötä. Kyllä se siitä, kun tietää, että kotiin palattua voi vaihtaa takaisin vanhat, tutut sporttiliivit.

Oletko sinä expertti liiviostoksilla? Jaa salaisuutesi. Kuuntelen.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Bye, Bye mammaletti - tervetuloa uusi tukka!


Pakotin itseni kampaajalle, koska hiuksille piti tehdä jotain. Olen kasvattanut hiuksia viimeiset pari vuotta, mitä nyt välillä on latvoja leikattu, mutta nyt piti saada jotain uutta.

Lopputulos tosin meni jotakin vanhaa -linjalle, koska tämän sortin malli, eli stacked bob, minulla taisi olla noin kymmenen vuotta sitten.

Pari päivää leikkuun jälkeen olen tyytyväinen uuteen lookiin. Väri on oma ja sille ei tehty mitään, mutta kun pääsi eroon kuolleista latvoista tuntui värikin elävöityvän. Leikkaus muistutti jälleen, että määrällisesti minulla hiuksia on paljon, mutta hius saisi olla vahvempi. Kesätuulen kutittelu niskassa tuntuu hassulta ja pääkin on hieman kevyempi.

Kampaajakäynnin yhteydessä väriä sain ripsiin ja kulmiin, joten nyt nekin tuo mukavasti ilmettä meikittömään naamaan. Kuulun ihmisiin, jotka ei jaksa itseään laittaa joka aamu, joten kaikki helpotukset on tervetulleita tuleviin työaamuihin! Ehkä investoin vielä uuteen ripsariin, kun edellinen on varmasti jo kuivahtanut...
Ennen: Pituutta hiuksissa oli jo jonkin verran, mutta missä minun kulmakarvat?

Ennen takaa
Jälkeen: Jo lyheni ja kulmatkin löytyi :)

Jälkeen: Tuulinen päivä sotki minun kuvan ottoja, mutta tässä hiukset hieman suorempana...

...ja tässä hieman pöyhittynä

Sisällä yritettiin vielä kerran, mutta olisi nuo voinnut kammata ennen kuvan ottoa :D :D 

Tänään on viimeinen opintovapaa päivä, huomenna Hämeenlinnaan katsomaan GNR:ää, sunnuntaina kirjahyllyn maalausta (tästä lisää joskus myöhemmin) ja maanantai-aamuna kello soimaan.

Tarkalleen en osaa kuvailla tämän hetkistä olotilaa liittyen töihin paluuseen, mutta kerrottakoon, että edellisinä öinä olen nähnyt unia jotka liittyy työpaikkaan tai työkavereihin. Unissa on vilahtanut myös edesmenneitä työkavereita jopa 10 vuoden takaa ja mukana on myös kummitellut hävinneet/toimimattomat puhelimet. Mitähän alitajunta yrittää kertoa? 😉

Tuntoja töihin paluusta luettavissa aiemmasta postauksesta: Kahden viikon päästä takaisin töihin.