sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Tule joulu kultainen... #mammaragee


Parkkipaikalla Tammistossa ennen kauppaan menoa:

Minä:  Käydään Tokmannilla ja sitten voisi käydä Hobby Hallissa. Jos kaikki löytyy, niin ei tarvitse mennä Jyskiin.

Mies: Mutta ei sitten liikaa koristeita...

Minä: MINÄ TULIN OSTAMAAN JOULUKORISTEITA! MINÄ MYÖS AION OSTAA KORISTEITA, KOSKA MEILLÄ EI OLE KORISTEITA ELI ÄLÄ ALA YHTÄÄN MITÄÄN, ETTÄ EI OSTETA LIIKAA!!!
.
.
.
 Mies:Joo, mennäänpäs sitten ostamaan joulukoristeita.

Tällaisissa leppoisissa tunnelmissa on aina mukava aloittaa jouluostosten teko. Saadaan joulutunnelma heti autossa ja shoppailu on oikein iloinen ajanviete pienen purkauksen jälkeen. (Saatiin ostokset tehtyä ja joulua kotiin. Ja olin ainoa joka menetti hetkellisesti hermonsa. Oikein kunnon ice breaker.)

lauantai 16. joulukuuta 2017

Lastenklinikalla käynti ja haaste lukijoille


Tällä viikolla kävimme Helsingin Lastenklinikalla sydänultrassa. Tässä ei meidän osalta mitään dramaattista, mutta käynti oli mieltä avartava, kun tajusin kuinka meidän jokaisen tulisi osaltamme tukea työtä, jota lapsien hyväsi tehdään.

Ennen kuin olimme virallistaneet Ukkelin nimeä maistraattiin, ehdimme käydä ensimmäisen kerran sydäntutkimuksissa Lastenklinikalla. Lähetteen sinne kirjoitti neuvolalääkäri, joka epäili kuulevansa sydänäänissä jotakin poikkeavaa.

Myönnän muutaman kyyneleen  vierättäneen asian suhteen, vaikka samaan aikaan mieli vakuutti, että mitään ei ole hätänä. Niinhän siinä kävi, että neuvolalääkärin epäilemiä sivuääniä ei kuulunut, mutta sydänultrassa lääkäri epäili havainneen reiän sydämessä.

Reikä sydämessä ei ole mitenkään poikkeavaa. Niitä ilmenee lapsilla ja aikusilla. Duodecimin mukaan Suomessa syntyy 500 sydänvikaista lasta vuosittain. Reikiä sydämessä ilmenee etenkin vastasyntyneillä, mutta ne yleensä umpeutuvat ensimmäisen ikävuoden aikana.

Kontrolliaika saapui sovitusti, kun poika täytti kaksi vuotta. En uskonut Ukkelilla löytyvän sydämestä mitään erikoista. Hän on vilkas ja energinen lapsi eikä mitään huolestuttavaa väsymistä, voimattomuutta, hikoilua tai värimuutoksia oltu havaittu näiden kahden vuoden aikana.

Koska en uskonut mitään löytyvän, oli asennoitumisenikin sen mukainen . "Mennään nyt sitten,  käydään kontrollisssa ja saadaan tämäkin pois päiväjärestyksestä".

Olimme hyvssä ajoin paikalla ja bongasin odotustilassa istuvan sairaalaklovnin. Ukkeli ei nähnyt pelleasuisessa istujassa mitään erikoista, jätti hänet noteeraamatta ja keskittyi sytyttämään Legoakvaarion valoa. Itse seurasin kuitenkin odotellessani syrjäsilmällä kuinka Sairaalaklovni kävi ilahduttamassa erästä äitiä ja viihdytti käytävällä omaa tutkimusvuoroaan odottavaa potilasta.

Siinä odotellessa ehdin huomata useammankin erikuntoisen potilaan odottavan vuoroaan tai menossa tutkimuksiin.

Kun meidän aika tuli, Ukke käyttäytyi tosi hyvin, Kotona olin kertonut, että mennään lääkäriin tutkittavaksi, mutta ei ole mitään jännitettävää, koska tutkimus ei satu ja Ukkeli on terve. Aamulla kävin läpi mitä lääkärissä tehtäisiin eli pitäisi heittää paita pois ja ihoon laitettaisiin tarroja, joista lähtisi johtoja. Myöhemmin sitten lääkäri laittaisi ensin geeliä palikan päähän ja tutkisi sitten Ukkelia. Demostroin tätä tyhjällä juomapullolla. En tiedä vaikuttiko tutkimuksen läpikäyminen etukäteen, mutta sydänfilmi saatiin kerralla (Minun soittaessa ja laulaessa Ukkoa Nooa kellopelillä) ja sydämen ultaräänen aikana Ukkeli pysyi liikkumattomana eikä säikähtänyt edes anturin geeliä (joka on yleensä kylmää - ainakin mitä itse olen kokenut).Ultraäänitutkimus vie kymmeniä minuutteja, joten toki pientä levottomuutta loppua kohden alkoi ilmetä.

Tutkimus siis meni hyvin ja lopputulema oli, että lääkäri ei löytänyt mitään poikkeavaa. Tehdessämme lähtöä purjehti aulaan kolme kaunista niukkavaatteista gladiaattoria. Enkä nyt höpötä, vaan kyseessä oli Gladiaattorit ohjelman kolme kaunotarta, jotka olivat tulleet Lastenklinikan Kummien nimissä ilahduttamaan pikku potilaita.

Kokemukseni Gladiaattoreista rajoittuu siihen 90-luvun versioon, joten tutuin neitokaisista oli vain Martina Aitolehti. Ukkeli ehti saamaan kuitenkin nimmarikortin Safiiri -nimiseltä kilpailijalta ja kyllähän se poikaa ihastutti. Kortin kuva nimittäin. Kuvassa kuulema oli Ukkeli itse.

Tässä vaiheessa olisin voinut läpsiä itseäni pitkin naamaa ajatuksieni takia. Kun huomasin Gladiaattorit aulassa, ja muistin vielä Sairaalaklovnin, oli ensimmäinen ajatukseni "Vau, täällä on kaikkea kivaa. Tänne voisi tulla useamminkin". Mitä helvettiä? Me olimme sairaalassa, jossa hoidetaan sairaita lapsia. Itse tulin, ja lähdin, terveen lapsen kanssa sairaalan ovista, mutta kuinka moni oli tullut sairaan lapsen kanssa ja kuinka moni lapsi valitettavasti ei koskaan enää pääse kotiin? Kuinka moni oli tullut terveen lapsen kanssa ja lähtenyt sairaalan lapsen kanssa kuultuaan diagnoosin?

Eivät Sairaalaklovnit ja viihdyttäjät ole siellä minunlaisia "käydään nyt sitten katsomassa" varten. Ei. He ovat tuomassa lapsille ja lapsien vanhemmille iloa päivään. Pienen hetken pois arjesta, jotta voivat unohtaa sairauden edes pieneksi toviksi. Sairaala ympäristössä Gladiaattorien, tai jonkun muun julkisuuden henkilön, näkeminen ei saa aiheuttaa kateellisia ajatuksia kenessäkään, jonka ei tarvise aikaa sairaalasa viettää.

Vierailu laittoi minut ajattelemaan mitä voisin tehdä lasten hyväksi. Minusta ei ole lastenviihdyttäjäksi, mutta yksi keino on tukea  Kummien ja Sairaalaklovnien toimintaa. Kummankin järjestön sivulla voi tehdä lahjoituksia (lisäämäni linkit vie suoraan lahjoitus- ja tukisivulle).

Kummit järjestävät aika-ajoin tukitapahtumin, joista ajankohtaisin on sunnuntaina 17.12. MTV3:lla näkyvä Joulu Mielelle -tukikonsertti. Konsertin yhteydessä on keräys, jonka kautta pääsee tukemaan kummien toimintaa Yliopistollisissa lastenklinikoilla.

Lahjoittaminen on helppoa ja aineettomalla lahjalla ilahdutat monia. Lahjoitusvarojen kautta lapsien oloja sairaalassa pyritään helpottamaan ja tekemään sairaala-ajasta mielekkäämpää.

Meillä on jo lahjat ostettu, mutta ajattelin jättää joulusuklaat ostamtta ja lahjoittaa rahat Kummien ja Sairaalaklovnien toimintaan. Summa ei ole suuren suuri, mutta kun tarpeeksi moni antaa vähästään, kertyy siitä iso potti, jolla voidaan hankkia sairaalalaitteita, leluja yms. sekä ylläpitää klovnitoimintaa.

Haastankin jokaisen tämän postauksen loppuun asti lukeneen lahjoittamaan 10 € sunnuntain konserttikeräyksen yhteydessä. Se onnistuu:

10€:n lahjoituksen voi tehdä soittamalla numeroon 0600-9-6010 tai tekstaamalla KUMMIT10 numeroon 16499 (Lisäohjeet Kummien sivulta). Yhdessä olemme voimakkaampia!


torstai 14. joulukuuta 2017

Mammalandian joulukalenteri 14. luukku: Yksilölliset koristeet paketteihin ja kuuseen






Nämä koristeet onnistuvat kaksivuotiaaltakin ja vaatii vain vähän aikuisen apua.

Näitä tarvitset:
 - Krea -massa (löytyy isommista kaupoista sekä askarteluliikkeistä)
 - Neulepuikko
 - Veitsi, kaulin, piparkakkumuotteja

Askartelualustaa ei meiltä löydy, mutta suojasin pöydän kontaktimuovilla.

Ensimmäisen palan kaulitsin ja Ukkeli sai painella piparkakkumuotit haluamiin kohtiin. Toisen palan kohdalla kaulimen käyttäjä vaihtui eikä tasaisi levyjä enää saatu aikaiseksi. Mutta se ei haitanut...

Krea-massaa voi muokata kuin muovailuvahaa, mutta massa kuivuu huoneen lämmössä. Jos koristeisiin haluaa laittaa narut, kannattaa reiät tehdä välittömästi muovailun jälkeen.

Yksilöllisemmät koristeet saa, kun antaa lapselle vapaat kädet.

Massa on maalattavissa tai lakattavissa.

Koristelin massakoristeilla lahjapaketteja ja niitä riitti vielä kuusenkin koristeeksi.

Huomenna Mammalandian joulukalenterin luukun tarjoaa Askeleita -blogin Terhi.
Edelliset luukut on luettavissa täältä:
1. luukku Sinä Olet Aurinko - Jouluinen appelsiinimarmeladi
2. luukku MoMo blogi - DIY kauratyyni pukinkonttiin
3. luukku Askeleita perheenä - Joululahjatoiveet
4. luukku Kolmen lapsen kaaos - Suomi 100 v teemaiset joulutortut
5. luukku Hima Saimi - DIY koristellut posliinikipot
6. luukku Askeleita - Jouluinen mutakakku
7. luukku Nyt Heti - Pikkutorttuja makealla ja suolaisella täytteellä
8. luukku Kat von Yvon - DIY koristellut kynttilälyhdyt
9. luukku Kotona ja kaupungilla - Joulukorttipaja
10. luukku Sinä Olet Aurinko - Joulutarina
11. luukku MoMo - Piparikranssi
12. luukku Askeleita Perheenä - Lasten vastaukset jouluisiin kysymyksiin
13. luukku Sinä Olet Aurinko - Porkkanakakku joulupöytään

tiistai 12. joulukuuta 2017

Melkein myöhästynyt joululehtikatsaus


Kun lokakuun lopulla posti kiikutti Kaikkien aikojen joulu -lehden melkein ennustin arvasin TIESIN tässä käyvän jälleen näin: Joulu (voi luoja - melkein kirjoitin juhannus ) ensi viikolla ja joululehdet kokonaan avaamatta.

Maanantai-illan kunniaksi (kun ensin olin joulukortit laittanut postituskuntoon) päätin jättää netti-tv:n katselun ja selata lehdet läpi. Siis kerran ennen joulua, että ei tarvitse harmitella sitten jälkikäteen.

Joululukemistooni kuuluu kotiin kannetut A-lehtien edellä mainittu Kaikkien aikojen joulu sekä Kaikkien aikojen jouluherkut. Tuossa muuten lehdentilaus -konsepti, jonka täytyy olla vähintään laitoin: kestotilaus kahdesta lehdestä joiden tilausvuotta ei enää muista, ilmestyminen kerran vuoteen eikä niitä muista myöskään perua ennen kuin lasku jälleen kolahtaa ensi vuonna postiin. Kolmas jouluteemainen lehti on Sanoma konsernin Glorian ruoka&viini.

Kaikkien aikojen joulu

- Sisällysluettelo kuin blogin otsikkolista. Kaikkea kivaa luvataan.
Nämä voisi ehtiä toteuttaa:
- Kaupunkisiluetti paperista
- Joulupallot ja -kuuset ikkunaan liitutaulu- ja lasitussilla. 
- Ostaa kranssin oveen. Kivoja ideoita tarjolla, mutta taitaa olla joulu ohi, jos alan nyt jotain kranssia tekemään.

Marimekon Oiva Kiiruna -lautanen olisi kiva lahja. Eikä kovin pahan hintainen. Koko jäi hieman epäselväksi

Kaikkien aikojen jouluherkut

Granaattiomenan käyttöä oli rajoitettu tänä vuonna. Viime tuntui tarvitsevan sitä lähes joka reseptiin.

Ihania reseptejä tarjolla! Koko joulun saisi kokata halutessaan ja sinä saisi olla puolisokin avoimin mielen, jos korvaisi perinneruoat uusilla.

Ennen kuin kerron suosikkini, kerron mikä särähtikorvaan tai ainakin osui silmään:
Porkkala. Eli vegaaninen "kylmäsavulohi". Rakkaat kokit ja ruokien kehittäjät: Voin kuvitella kuinka nimen keksijä on hykerrellyt nokkeluudelleen: Porkkana + Kala = Porkkala. Google osasi kertoa, että tämä oli jo viime vuonna hitti, joten jätän asian sikseen. Mutta silti:ARGH!

Mutta löytyi sieltä kaikkea kivaakin, mitä voisi kokeilla ennen joulun viettoon lähtöä:
- Peltigaletti
- Karamellisoidut pähkinät ja hedelmiä riisipuuron kaveriksi
- Tahnabaari (Meze-lautaset kunniaan)
-Nutella-banaanisarvet (tai sitten pääsen helpommalla ja syön pelkän Nutellan purkista suoraan)
-Ruisnapit ja niiden päälliset

Toinen ruokalehti oli aivan yhtä houkutteleva:

Glorian ruoka&viini

Koska lehtikatsaus oli nopea, keskityin suurimmaksi osaksi kuviin. Kikkien aikojen jouluherkut lehden kuvat olivat enemmän minun mieleen, mutta kyllä Gloriakin tarjosi herkkuja.
Näitä täytyy vaikka joulun jälkeen:
- Herkkusienifettuccine
-Punajuuricarpaccio ja karamellisoidut kantarellit
-Mantelilohi

Uudenvuoden aaton menuusen voisi lisätä Blinipannarin jonka olemassaolon olin jo unohtanut, mutta onneksi lehti muistuttu siitäkin.




sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Mitä väriä pintaan lapsen huoneeseen?




Sisustussuunnitelmat Ukkelin huoneen osalta on edennyt jo värin valintaan. Joulukuussa 2016 ostin Tukholman  pikkujouluristeilyltä Mrs. Migetton Dear Leon julisteen. Julisteen olen saanut karmeihin asti ja nyt aikani sitä katseltuani päätin valita seinävärin taulun värimaailmasta.

Kauppaan asti en vielä sentään säntää, vaan varmistaakseni värivalinnan oikeaksi tilasin A4-värimallit. Valinta värikartastosta on vaikeaa, koska värimalli on pieni ja vieressä oleva väri voi harhauttaa aivojamme luulemaan sävyä ja sen tummuttaa tai vaaleutta erillaiseksi kuin oikeasti onkaan.



Valitsin neljä väriä, joiden uskoisin olevan lähellä julisteen sävyjä. ärivaihtoehdot on Mustikkamaito, Näköala, Suitsuke sekä Nukkumatti. Käytössäni on Tikkurilan värikartta, joten linkkasin itseni Tikkurilan sivulle ja tilasin sieltä haluamani värit A4-koossa, Värimallin hinta on 1,90 ja päälle postikulut. Vaikka neljälle mallille tuli hintaa melkein 11 euroa, on se edullisempi vaihtoehto kuin sävyttää väärän värinen maali.



lauantai 9. joulukuuta 2017

Arvonta! Voita perhelippupaketti Suomen Suurinpaan Sisähuvipuistoon


Helsingin Messukeskus muuttuu joulun jälkeen kahden viikon ajaksi Suomen Suurimmaksi Sisähuvipuistoksi. Viime vuonna Messukeskuksen valloittaneen Pomppulinnataivaan lisäksi tarjolla on kaikkea hauskaa tekemistä koko perheelle!

Sisähuvipuistoksi sijaitsee Messukeskuksessa 26.12.2017 - 07.01.2018, joten mahdollisuuksia päästä pitämään hauskaa säästä riippumatta on tarjolla yllin kyllin. Lisätietoja tapahtumasta voit lukea täältä.

Mutta miltä kuulostaisi voittaa perhelippupaketti (2 aikuistat + 3 lasta) ja päästä mukaan pomppimaan, testaamaan keppihevosrataa, sporttailemaan, pelaamaan, ottamaan hien pintaan ja nauttimaan päivästä hyvässä seurassa?

Johdattelevan kysymyksen jälkeen minulla on ilo kertoa, että nyt alkaa blogissani arvonta, jossa yksi onnellinen voittaa perhelippupaketin Suomen Suurinpaan Sisähuvpuistoon! JEE!

Mukaan arvontaan pääset jättämällä kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi. Lippupaketin arvo on 40 €, palkintoa ei voi vaihtaa rahaksi ja voittajan tulee itse lunastaa liput Messukeskuksen nettimyymälän kautta.

Arvonnan hetki koittaa hyvissä ajoin ennen jouluaattoa eli liput voi sujauttaa vaikka pukinkonttiin ilahduttamaan. Osallistumisaika päättyy torstaina 21.12. klo 21.00 ja arvonta suoritetaan samana iltana. Arvontaan hyväksytään kaikki osallistumisaikana tämän postauksen kommenttikenttään sähköpostinsa jättäneet.

Voittajalle lähetän tiedon voitosta sekä palkinnon lunastusohjeet välittömästi arvonnan jälkeen.

Messukeskus lahjoittaa palkinnon.

Eli ei muuta kuin kommentoimaan ja arvonnasta saa vinkata kaverillekin ;)


perjantai 8. joulukuuta 2017

Uhmaikä - Perkele!


Maanantaiaamu klo 6.50

- Kulta, on aika herätä...
-Vieläkö väsyttää? voi toista. Nyt pitäisi kuitenkin herätä
- Pöö!
- Oho, sinäpä heräsitkin reippaasti :) Hienoa. Hoidetaan koko aamu yhtä reippaasti, niin ehdit leikkimään hoidossa vähän pidempään. Otetaanpas yöpuku pois...

VIRHE!!! ERROR!!! VIRHE!!! PANDORANLIPAS AUKESI JUURI RÄJÄHTÄEN!

-Ei. Minä otan.
-Ai sinä haluat ottaa yöpuvun pois. No otapas.
- Minä otan. Ei aukea.
-Vetoketju ei aukea. Annapas kun äiti auttaa.
-Ei auta! Minä aukaisen.
-Jos äiti auttaa vähän, niin saat puvun pois. Näin... (vetoketju auki)
-Eiiii (itkua ja vetoketju taaisin ylös). Minä aukaisen.
-No aukaise. (Liikettäkään ei tapahdu).
- Jos äiti kuitenkin nyt auttaisi näin, niin otat itse kädet hihoista
-EEEEIIII!!!!
- Kyllä meidän pitää se puku ottaa pois, että päästään pissille
-EEEIIII!!! (hysteeristä itkua)
-Rakas, ei tässä ole mitään itkemistä. Otetaan nyt  se puku pois
-Eiiii, miää iitss
-Kulta, rauhoitu. Äiti ei ymmärrä mitä sinä puhut. Otetaan nyt käsi... (*voi helvetti)
-Eeeeiiiii, minä otan. Minä otan. Ikki haluaa ite.
-Yritäpä nyt sitten.
-Ei irtoa
-Annapas kun äiti ottaa nyt sen puvun pois (*koska jumalauta en jaksa enää hetkeäkään kinastella tästä)
Lapsi syliin ja puku pois
-EEEIIIII!!! Minä haluan (ja alkaa pukemaan pukua päälle)
-(pitkä puhallus) Rakas, nyt ei pueta enää yöpukua päälle vaan lähdetään aamupissille ja -pesulle. Annapa yöpuku tähän (*Yritä nyt, kun ei meillä ole koko aamua aikaa tätä vääntää)
- Ei mennä (itkua, puristaa yöpukua rintaan)
-Nuppu....(tyynyttelevä sävy). Haluatko sammuttaa yövalon? (Jos harhautus tekniikka purisi...)
- Ikki haluaa
- No käypäs sammuttamassa, niin mennään sitten pissille.
-Ei. (alkaa penkomaan lelulaatikkoa)
-Et halua? No äiti ottaa sitten (Otan yövalon seinästä)
-EEEEEIIIIIII!!! (ja itkua). Ikki ottaa!!!!
- Sinäkö sittenkin otat sen valon? No äiti laittaa takaisin (*vittu-saatana-prkl) (Laitan valon takaisin)
-Ei valoa!!!
-Siis etkö nyt haluakaan ottaaa sitä?
-EEEEIIII!!!
(*Ei helvetti!!!!)
-No niin, nyt mennään pissille ja aamupesulle, koska tässä on mennyt jo kymmenen minuuttia ja meillä ei ole koko aamua aikaa. Tuula odottaa jo.
-EEEEIIII!
(Valo seinästä, lapsi kainaloon ja vessaan. Aamupissistä ei tule mitään, koska potalle ei suostu rauhoittumaan vaan itkee naama punaisena. Aamupesun jälkeen rauhoittuu sylissä, kun aletaan pesemään hampaita. Syli on paras paikka... ❤)

Tervetuloa uhmaikä! Meillä tulee yhdessä mielenkiintoinen ajanjakso, mutta onneksi tämähän on tunnetusti vain vaihe kasvavan lapsen elämässä. Eikä kyseessä ole edes uhmaikä vaan lapsen ja ympäristön kokema ristiriita (vai mitenkähän se meni).

Meille tämä on kuitenkin lähes joka aamuinen kiva pikku leikki, jossa katsotaan kuinka pitkälle äidin pinna kestää ja missä vaiheessa naapurit alkaa antamaan sääliviä katseita. Mutta kuten tarinassakin, vaikka maailmaan pääsi karkuun kaikki vitsaukset Pandoran lippaan auetessa jäi sinne kuitenkin pohjalle jotain - ja se oli toivo.

Tähdellä (*) merkityt lauseet ainoastaan todellisia ajatuksia, joita ei kuitenkaan pidä sanoa ääneen. Paras lääke uhmaikäisen väliseen kanssa käymiseen on, että vanhemmat pysyy rauhallisena (vaikka välillä se onkin ihan perkeleen vaikeaa) ja halitaan (jos lapsi rimpuilulta suostuu pysymään sylissä).

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meidän itsenäisyyspäivän ohjelmaamme on kuulunut käynti Helsingin keskustassa sekä itsenäisyyspäivän ruokailu ravintolassa. Iltaan mahdollisesti kuuluu käynti katsomassa itsenäisyyspäivän 2017 toteemieläimiä, eli alpakkoja, Töölössä. Iltaan kuuluu ehdottomasti linnan juhlien seuraaminen.

Näiden kuvien myötä tahdon toivottaa oikein rauhallista ja turvallista itseänäisyyspäivää 100 vuotiaassa kotimaassamme.






tiistai 5. joulukuuta 2017

Mammalandian joulukalenteri luukku 5: DIY koristellut posliinikipot



Mammalandian bloggaajien yhteisessä joulukalenterissa jaetaan joka päivä jouluaiheisia ideoita sekä käsitellään jouluun liittyviä aiheita.

Viidennessä luukussa esittelen pari tapaa, kuinka tehdä uniikit joululahjat pukinkonttiin posliiniastioita koristelemalla.

Yksilöllisen joululahjan saa aikaan nopeastikin ja askarteluhetkestä voi nauttia koko perhe.


Vaativampi tapa koristella esim. posliiniset kahvikupit on käyttää siirtokuvia. Siirtokuvia myy esim. Anders Meder. Koristeluun siirtokuvien ja/tai väriarkkien lisäksi ei tarvitse kuin vettä ja mielikuvitusta. Itse askartelu on helppoa ja turvallista tehdää lastenkin kanssa. Tämä tekniikka ei ole aivan helpoin perheen pienimmille, mutta yhdessä aikuisen kanssa homma hoituu. Siirtokuvien kiinnitys vaatii polton posliiniuunissa. Anders Meder tarjoaa myös polttopalvelua.

Itse osallistuin Piia Keton ohjaamaan sessioon, jossa pääsimme käyttämään hänen kuviaan ja hän neuvoi oikean tekniikan. Tekniikan oppii hetkessä, joten lämäpimästi voin suositella osallistumaan vastaavantyyppiselle kurssille, jos vaan vastaan tulee- ennen joulua tai joulun jälkeen.

Helpompi ja kokonaan kotona onnistuva koristelutapa on lasi- ja posliinitussit. Puhdistettu lasi- tai posliinipinta koristellaan maalitussilla ja kuvio kiinnitetään uunittamalla työ ohjeen mukaisessa lämpötilassa kotiuunissa.

Koristeltavien kuppien ei tarvitse olla uusia tai mitään erikoiskuppeja. Kaapin perukoilta voi kaivaa  kupit tai ostaa kaupasta edullisimmat vaihtoehdot.

Kotona autoimme Joulupukkia urakassaan ja teimme mummoille ja ukeille lahjat Ukkelin kanssa. (Lopullisesta työstä ei ole kuvia, koska tiedän lahjansaajien lukevan tämänkin kirjoituksen *<\:) )

Tussit toimi erinomaisesti ja niillä oli helppo piirtää. Maalia tuli sopivasti kunhan kärkeä ei pumppaa jatkuvasti alaspäin (pumpaaminen on juuri pari vuotiaalle mieleen, kun sieltä tulee sitä maalia). Maali kuivuu suhteelisen nopeasti ja on kosketus kuiva hyvinkin pian. Kuivumisaika ennen uunitusta on noin 4 tuntia. Astiat laitetaan kylmään uuniin ja annetaan lämmetä ohjeenmukaiseen lämpötilaan. Kupit saavaat jäähtyä uunissa kun virta on katkaistu uunitusajan jälkeen.

Itsenäisyyspäivän Mammalandian joulukalenterin luukun tarjoaa Askeleita -blogin Terhi.
Edelliset luukut on luettavissa täältä:
1. luukku Sinä Olet Aurinko - Jouluinen appelsiinimarmeladi
2. luukku MoMo blogi - DIY kauratyyni pukinkonttiin
3. luukku Askeleita perheenä - Joululahjatoiveet
4. luukku Kolmen lapsen kaaos - Suomi 100 v teemaiset joulutortut



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Led-kynttilöillä turvallista tunnelmaa lapsiperheeseen




Pimeys ja kynttilät. Lyömätön yhdistelmä. Etenkin joulun alla kynttilät kuuluvat asiaan. Poltitpa kynttilöitä sisällä tai ulkona kannattaa muistaa turvallisuusohjeet oikeaoppiseen kynttilöiden polttamiseen.

Etenkin lapsi- ja lemmikkiperheissä on hyvä muistaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ohjeistukset, koska liekki voi karata varomattomissa käsissä leikin tiimellyksessä herkästi ja aiheuttaa ikäviä vahinkoja.

Vaikka rakastan kynttilöitä ja elävää tulta on meillä ollut jo useammn vuoden led-tuikut. Alkujaan ne hankittiin kissan vuoksi, mutta Ukkelin tultua kehiin on led-tuikut tulleet vieläkin käytännöllisemmäksi.

Led-tuikkuja tosin ei voi antaa lapselle leluksi, vaikka ne kovin kiehtoisikin. Tuikut toimii paristolla ja joissakin tuikkumalleissa lapsi saa vaivattomasti avattua suojakannen. Paristo ei sovi leikkikaluksi ja siinä on tukehtumisen vaara.

Pidetään huoli, että omalta osalta emme joudu osaksi palokuolema- tai asuntopalotilastoja ja jokainen saa viettää paloturvallisen joulun.


lauantai 2. joulukuuta 2017

Vaukirja lähettilääksi


VAUtsi-vau-vau. Marraskuun alussa Vaukirjat etsivät Instagramissa vaukirja lähettiläitä. Minä jaoin tämän postauksessa olevan kuvan pyydetyillä hastageilla ja niin kuva vakuutti Vaukirjalaiset, että pääsimme yhdeksi Vaukirja lähettilääksi.

Meille lukeminen on ollut aina tärkeää ja Ukkelille on iltasatu luettu ensimmäisestä viikosta lähtien. Kuvakirjoja selaillaan päivittäin ja Ukkeli viihtyy kirjojen parissa oikein hyvin yksinkin. Aiomme jatkossakin tukea Ukkelia tutustumaan kirjoihin ja ajan myötä lukemaan itse. Parhaiten tuemme kehitystä tässä vaiheessa lukemalla ääneen, katsomalla yhdessä kirjoja ja pitämällä kirjat mukana jokapäiväistä arkea.

Vaukirja lähettiläänä saamme puolen vuoden ilmaisen jäsenyyden Vaukirjassa ja sen aikana joka kuukausi kirjapaketin. Laita Hima Saimin Instagram tili (@hima_saimi) seurantaan niin pääset seuraamaan meidän lukuhetkiä ja näkemään mitä Vaukirjat tarjoaa.

torstai 30. marraskuuta 2017

Pipsa-possun pikainen kana-artisokansydän pasta




Jälleen kerran oltiin ikuisten kysymysten äärellä eli mitä tänään syödään? Mielelläni teen itse ruoan ja yleensä tulee mietittyä valmiiksi mitä milloinkin syödään, mutta aina välistä tulee niitä päiviä jolloin ei sitä valmista suunnitelmaa olekaan (kun äiti vaan ei aina jaksa). Silloin tulee sovellettua sitä mitä kaapista löytyy.

Tällä kertaa kaapista löytyi kanasuikaleita ja pari pastapussin loppua. Tähän reseptiin nimen sain matkalta ostetuista Pipsa-possu kuviopastasta, jota löytyi vajaa pussi ja jonka keittoaika oli sama kuin toisella jämäpussilla. Pussit yhteen ja kypsymään.

Kanasuikaleita paistaessa kehittelin reseptiä. Mukaan löytyi keittiöni perustarvikkeet sipuli ja valkosipuli. Halusin pastaan jotakin öljyisempää ja muistin ostaneeni purkin artisokansydämiä. Ne tosin olin tarkoitettu alkujaan salaatin sekaan, mutta onneksi uuden purkin voi ostaa lähikaupasta.

Tämä pastaruoka valmistui nopeasti ja meillä tätä söi koko perhe. Ukkeli tosin jätti artisokat maistamatta, mutta Pipsa-possu kuvio pasta kyllä maistui. Annoksesta tuli sen verran riittävä, että sitä lämmitti vielä seuraavankin päivänä. Uudelleen lämmitettynä makuelämys ei ollut aivan yhtä hyvä.

Tarvitset:
Kanasuikaleita (maustamaton)
öljyä paistamiseen
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Pastaa
Artisokansydämiä mausteöljyssä

Valmistusohje:
Laita pasta kiehumaan valmistusohjeen mukaiseksi ajaksi.
Paista kana tilkassa öljyä. Lisää paistuneiden suikaleiden sekaan kuutioitu sipuli ja murskattu valkosipuli. Mausta mielesi mukaan. (Itse laitoin Provenssen mausteseosta).

Kaada kypsästä pastasta vesi pois. Lisää joukkoon kanat ja sipulit. Kaada sekaan artisokansydämet mausteöljyineen. Sekoit. Tarjoile. Nauti.

tiistai 28. marraskuuta 2017

yli 50 erilaista joulukalenteria joululle 2017

Pian niin monessa kodissa odotettu päivä koittaa: 1.12. ja joulukalenterin ensimmäinen luukku (jos omistat adventtikalenterin joudut tänä vuonna odottaaan pari päivää pidempään).

Olen paria vuotta vaille neljäkymmentä, mutta minulle joulukalenteri on edelleen tärkeä osa jouluun  valmistumista. Ukkeli on parivuotias, joten hän ei vielä ymmärrä kalenterin päälle (= osaa vaatia tietynlaista), joten olen tänä vuonna päättänyt päästää itseni helpomalla ja meiltä löytyy valmiit kalenterit = äiti ei valvo öitä lapsensa joulukalenterin eteen kuten viime vuonna.

Minulle löytyy Myyrä -joulukalenteri. Omani ostin Prahasta. Hinta ei ollut kummoinen, mutta ei ole kalenterin kuntokaan lentomatkan jälkeen. Pahoin pelkään, että tulen pettymään muutaman luukun kohdalla, kun suklaa on karannut naapuriluukkuun. Suomessa Myyrä -kalentereita myy ainakin Myyräkauppa.

Ukkelille suunniteltiin Partiolaisten adventtikalenteria, mutta saimme SPEK:in joulukalenteri, joka saatiin lauantaina Päivä Paloasemalla tapahtumasta. Sillä mennään. Takakannessa on paloauto, joten jospa sisältäkin löytyy jotain aiheeseen liittyvää kalustoa.

Kolmas joulukalenterimme on kertaus viime vuodelta, jolloin jaksoin oikeasti panostaa joulukalenterin eteen. Tein viime vonna varjoteatterijoulukalenterin eli joka päivälle oma varjoteatterihahmo. Eiköhän tuo Ukkelille vielä kelpaa tänäkin vuonna katsottavaksi. Kaikki 24-osaa on katsottavissa Hima Saimi Youtube kanavalla.

Perinteisten kuva -ja suklaakalentereiden lisäksi tuntuu joka vuosi olevan tarjolla enemmän ja enemmän valmiita vaihtoehtoja. Kovin kauaksi on menty nistä vaihtoehdoista joita 80 -luku lapsilleen tarjosi. Trendeissä huomaa myös, että joulukalenteri ei ole ainoastaan lasten juttu, vaan tarjontaa on koko perheelle. Onneksi kuitenkin vielä myös tee-se-itse -henkisyys elää ja kodeissa askarrellaan erilaisia versioita.

Tässä pari vinkkiä mitä vuonna 2017 on tarjolla  joulukalenteririntamalla:


Kuvakalenterit (esim. Joulua Sydämellä -blogissa esittelyssä on Minna Immosen kuvajoulukalenteri sekä Aamulehden kalenteri)
Tarrakalenteri
Suklaakalenteri (esim. Karl Fazer, MooFee Luomu Vegaaninen ja maidoton)
Lakritsikalenteri ( esim. Lakrids)
Salmiakkikalenteri (esim. Halva)
Teekalenteri (esim. Nordqvist)
Juustokalenteri (Ainakin briteissä Asda-kauppaketjulla)
Kahvikalenteri (esim. Kaffebox, tai askartele oma esim. Warrior Coffeen voikahveista)
Viinikalenteri (saksalainen Aldi-kauppaketju)
Kuohuviinikalenteri (britti The Pip Stop)
Olutkalenteri ( Pien:in Olutjoulukalenteri on loppuunmyyty, mutta ainahan voi tehdä oman)
Kosmetiikkakalenteri (esim. Blinger Shimmer esittelee liudan  kosmetiikkajoulukalentereita ( esim. Eleven, Lookfantastic, Bodyshop, L'Occitane, Lumene, TwistBe, Biotherm))
Kirjajoulukalenterit (esim. Kohti Joulua -blogissa esittelyssä kirjajoulukalenterit (Muumi,  Richard Scarryn Touhula, Mauri Kunnas sekä minidekkari) )
Aktivointijoulukalenteri (esim. Nyt Heti : Yhteisen tekemisen joulukalenteri )
Lelukalenterit (esim. Lego, Barbi, Brio)
Joulukalenteriarpa (Veikkaus)
Blogikalenterit: Arvontoja, vinkkejä, kaikkea jouluista kivaa. Kannattaa katsoa mitä löytyy esim. Instagramista #joulukalenteri

Tässä joitakin poimintoja kivoista tee-se-itse -kalentereista:
Täyttä elämää : Kangaspussukka kalenteri ja joulukalenteri kirjan sivuista
Sarin Kotona : Joulukalenteri miehelle kirjan sivuista
Jauhoton taikina: Vähän erilainen kerroskakku - joulukalenterikakku
Villa Korva: Yhteinen kalenteri kahdelle lapselle
Maatiaiskanasen Elämää: Runo/lorukalenteri pyykkinarulla sekä hyvänmielen viestit pilttipurkeissa
Ihanakadulla: Paperipussukat lintuhäkissä
Äiti ja Melukylän lapset: Tontun salainen lasipurkki
Silausta Vaille: Tarina -joulukalenteri
Vinttikissa: Villasukka -joulukalenteri
Janina Charlotta: Leikkien Aikalaatikko tehtäväkortit
Lumiemmi: Seinälle ripustettava kalenteri lapsille sekä oma kalenteri kissalle
Santsikuppi: Joulukalenterikuusi lastenruokapurkeista
Tossavaisen toinen sukka: Aktiviteettijoulukalenteri: Joulupukin parta vanulapuista

Henkilökohtaisesti tee-se-kalenterit ovat ehdottomasti suosikkeja, mutta onneksi vaihtoehtoja löytyy. Ei jokaisella ole aikaa, haluja tai taitoja väsätä mitään, mutta helpoimmllaan tee-se-itse -kalenterin tekeekin ostamalla valmiit "kuoret" ja täyttämällä sen haluamallaan yllätyksellä. Samalla monivuotinen joulukalenteri tukee kestävää kehitystä ja on luontoystävällinen.

Työkaveri kertoi, että heillä on vuosia sitten lentokentältä ostettu joulukalenteri, jonka hän täyttää vuosittain lapselleen. Tänä vuonna yllätykset oli löytynyt taloyhtiön kierrätyspisteeltä, kun joku oli jättänyt tarjolle suklaamunista saatuja yllätysleluja. Säästämistä ja kierrätystä samassa pakettissa :)

Olipa sitten kalenterisi minkälainen tahansa (tai vaikka vielä kaupanhyllyllä), niin rauhaisaa joulun alusaikaa äläkä avaa kaikkia luukkuja kerralla.

Jos mielestäsi listalta jäi  joku kalenteri puuttumaan tai sinulla on hyvä tee-se-itse -vinkki, niin jaa se kommenteihin.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kun meidän perhe joulukadun avajaisista myöhästyi


Tämän piti olla lämminhenkinen postaus Helsingin joulukadun avajaisista. Kuvissa näkyisi kuinka joulupukki saapuu ratikalla Senaatintorille, Muumit tanssisivat pienimpien iloksi ja joulukulkueessa näkyisi hevosia ja koiria. Ja tietenkin hetki ennen valojen syttymistä, kun ihmiset jännittyneenä tienvarressa odottavat sitä hetkeä..

Noh, tällaista kuvausta ei nyt ole luvassa, koska emme ehtineet joulukadun avajaisiin.

Tuskinpa ollaan ensimmäiset vanhemmat, joiden hieno aikataulu menee mönkään jonkin pienen asian vuoksi esim. lähdön hetken kakkelin (johtuu varmasti lämmöstä, jonka ulkovaatteet aiheuttaa). Meidän aikataulut sotki päiväunet. Tai oikeastaan pienen pienet tirsat.

Ukkeli nukkuu päivisin yhdet unet ja yleensä ne on pituudeltaan 1,5 - 2 tuntia. Olemme oppineet, että jos Ukkeli nukahtaa ennen päiväunia vaunuihin tai autoon hän saa jo parin minuutin torkuilla siirrettyä päiväuniajan aloitusta.

Sunnuntaiaamuna kävimme kirpputorilla ja kokeilussa meillä oli rattaiden lämpöpussi. Koska taivas antoi vaihteeksi lunta, tuntui lisäsuoja hyvältä idealta. Lämpöpussi oli liiankin hyvä, koska niinhän se Ukkeli ehti vaunuihin nukahtaa kotimatkalla. Torkut kesti hetken, jonka jälkeen pidettiin lapsukaista hereillä.

Päiväunen aikaan Nukku-matti antoi odotuttaa lapsukaista, mutta lopulta, pienen kahden keskisen keskustelun jälkenn, Ukkeli laski pää tyynyytn ja unikin tuli lopulta yhden aikaan. Ukkeli nukkui nätisti kolmeen ja vasta neljältä päästiin liikenteeseen. Tässä vaiheessa oli Nipsu ja Hemuli tanssinsa tanssinut, joulupukki valot sytyttänyt ja kulkue lähtenyt liikkeelle.

Kun lopulta pääsimme keskustaan asti, oli bileet ohi, Muumimamma pakannut laukkunsa ja joulupukki komentanut porot takaisin kohti Korvatunturia. Siellä asti kun oltiin, päätimme käydä vielä katsomassa miltä Senaatintorilla näyttää. Vaellimme Aleksanterinkatua vastavirtaan, haimme Pizzariumista parit pizzapalat matkaan ja nautimme eväät Senaatintorilla joulukuusta ihaillen.

Jos Senaatintorilla oli ollut jotain aktiviteettia aiemmin ei sitä enää ollut. Muutama muukin joulukuusen katsoja paikalla oli, mutta ainoa joulupukki oli myymäläkojusta ulos kurkisteleva joulupukki-ilmapallo. Paluumatkalla unohtui tarkistaa Stockmannin jouluikkunakin, mutta jospa sen vielä ehtii käydä Ukkelille näyttämässä.

Ehkä ensi vuonna voin tarjota omakohtaisen kokemuksen joulukadun avajaisista, jotka ylittävät joka vuosi myös uutiskynnyksen. Se että emme ehtineet mukaan, ei harmita, koska loppupelissä suurin osa suomalaisista ei koskaan pääse Helsingin joulukadun avajaisiin ja tuskinpa sen vuoksi meneetävät yöunensa.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Helsingin Sea Life - Kaloja ja ristiriitaista toimintaa









Lokakuun lopussa teimme sunnuntairetken Sea Lifeen. Retki oli yhteinen perheenä ja hauskojen akvaarioseikkailujen jälkeen palasimme todellisuuteen ja materialismin saastuttamaan maailmaan. (Tämä olkoon tämän viikonlopun puheenaiheeni)

Ajankohdallisesti retkemme osui nappiin, koska sateisesta päivästä huolimatta ei Sea Lifessa ollut liikaa muita kävijöitä ja saimme haahuilla ja juoksennella edestakaisin mielin määrin.

Vertailukohteita muihin Sea Life -kohteisiin minulla ei ole. Berliinissä käydessä suunittelimme myös paikallisessa  Sea Lifessa käyntiä, mutta sillä matkalla jätimme sen välistä ja tyydyimme Eläintarhan akvaarioihin. Helsingin Sea Life on kompaktin kokoinen ja tarjoaa katsottavaa monipuolisesti. Akvaarioiden asettelu ja muodot antavat hauskan ympäristön isommalle ja pienemmälle kävijälle.
Myös erillaiset ruokintanäytökset sekä muu aktiviteetti antaa vieraille uutta nähtävää.

Mielenkiintoisimmat kohteet:
- Äidistä hauskinta oli päästä koskettamaan merisiiltä. Siilin koskettaminen onnistuu siis vain ja ainoastaan henkilökunnan ollessa läsnä ja valvoessa tilannetta. Meduusat ovat myös elämiä, joita on kiehtova seurata. Tämä kerta ei tehnyt poikkeusta.
- Ukkelille kalat taisi olla hieman tois'sijaisia, mutta keskellä akvaarioaluetta oleva hiekkalaatikko oli ehdottomasti pysäyttävinpaikka. Myös akvaarioalueen jälkeinen koulutustila (?) kiinnosti, koska laatikoista löytyi pehmoleluja.

Mikä äitiä ärsytti:
- Lahjatavaramyymälä. Kun kaloja on ihasteltu onkin todella mukava nousta takaisin maanpinnalle miljoonien ja biljoonien pehmolelujen ja muovirihkamatilpehöörin keskelle. Kauppa on pakko kävellä läpi ja varmasti useammalla lähtijälle joku ostos etsiytyy mukaan.
- Plastic ain't Fintastic -kassi. Merien saastuminen on asia mihin pitääkin puuttua, mutta tuo kassi sen muovikrääsä- ja lelumeren jälkeen ei sopinut yhteen.

Ymmärrän miksi kohteesta löytyy tavaramyymälä: Lisämyynnin vuoksi. Lipputulot yksistään ei riitä tuomaan riittävästi tuloja kassaan. Ymmärrän myös miksi yritys panostaa johonkin suojelukohteeseen: se sopii heidän imagoon ja samalla antaa yritykselle pisteet yhteiskuntavastuullisuudesta.

Ostamalla kangaskassin todennäköisesti annan lantin merten suojelutyölle, mutta ostamalla kaupasta lapselleni muovitetun merirosvolakin tuen ainoastaan yrityksen kassavirtaa.

Voin lahjoittaa kalojen hoito- ja tutkimustyöhön oman roposen ja toisen merten suojelulle, mutta henkilökohtaisesti en tarvitse siitä vastiketta. SeaLife tuskin pystyy tarjoamaan kestävän kehityksen mukaista tuotetta jota massat ostaisi lähtiessään. Halvalla tuotetusta lelusta käteen jäävä kate on kuitenkin yritykselle tärkeämpi, kuin mielikuva mihin lelu päätyy, kun lapsi kyllästyy sillä leikkimään.

SeaLifen lahjatavaramyymälä varmasti on ja säilyy, mutta ehkä me kuluttajat voimme Black Friday krapuloissamme miettiä mihin rahamme työnnämme. Helsingin Sanomat kertoivat 18.11.2017 Suvi Haimin ja Laura Kyllösen keksinnöstä hyödyntää puukomposiittia kosmetiikkateollisuudessa muovipurkkien tilalla. Muovijätteen vähentäminen on viisasta, kun puhutaan tuotteista, jotka ovat pitkälti kertakäyttöisiä. Itselleni heräsi kysymys, mihin muuhun esimerkiksi puukomposiittia voisi hyödyntää? Pystyisikö siitä tekemään sellaisia leluja, jotka tunnetusti eivät ole tarkoitettukaan kestämään ikuisuuksia esim. hiekkalelut, jotka jossakin vaiheessa vuotta jää luontoon tai häviää merelle.

P.S. Ristiriitaisesti sisälläni elää pieni yrittäjä ja hiekkalaatikkoleikkejä katsoessani tuli mieleen liiketoimintaidea: Sisähiekkalaatikkokeskus. En muista kuulleni, että sellaista ainakaan Suomessa olisi. Lipun hintaan kuuluisi suojapuku perheen pienimmille.




perjantai 24. marraskuuta 2017

Black Friday ja Lapsi mukaan töihin -päivä


Jätän tekstin pelkkään otsikkoon, koska tuo yhdistelmä on jo ajatuksena tarpeeksi viihteellinen. Kaupan myyjät tuo lapset töihin uutena kaupan riemufestaripäivänä. Koska lapsityövoiman käyttö on laitonta, ei siitä voi tulla kuin sanomista.

Noh, avataan vielä sen verran, että lapsi mukaan töihin on ideana hieno. Lapsen on hyvä nähdä mitä äidit ja isät siellä töissä päivisin tekee. Samalla opitaan arvostamaan työntekoa. Päivästä ja mukaan lähteneistä yrityksistä voi lukea lisää Lapsi mukaan töihin -päivän verkkosivulta. Yritys jossa työskentelen ei löytynyt osallistuneiden joukosta (lista on piiitkä, joten voi olla, että en vaan huomannut), mutta toisaalta mielelläni Ukkelin hoitoon myös vien. Hiukan isompana tällainen päivä voi antaa enemmän ymmärrystä, kun tarjota kaksi vuotiaalle uuden ympäristön leikkimiseen (ja häiritä kaikkien muiden työntekoa)

Black Friday on taas ihan mielikuvituksen puutetta, jonka markkinoijat ovat valjastaneet omiin tarkoituksiin. Mutta miksipä ei kylmässä pohjoisessa tehtäisi asioita samoin, kun suuressa ja upeassa Amerikassa. Kun oma mielikuvitus ei riitä onkin hyvä hyödyntää hyväksi havaittua kulutushysteriaa. Eilen joku yritys oli nostanut esille myös kiitospäivän, mutta eiköhän se ole jo liioittelua. Ymmärtääkseni Yhdysvaltojen alkuperäiskansoilla ja siirtolaisilla ei pitäisi olla kovin paljon yhteistä ja eikös heihin kiitospäivän vietto myös liity (joo, joo, kyllä sinne suomalaisiakin aikoinaan on lähtenyt, mutta ymmärrät mitä tarkoitan)

Olihan verottajakin niin fiksu, että antoi veronpalautukset ennen huomista? Itsellenihän tuli mätkyjä, joten ei hajuakaan milloin palautuksista olisi voinut nauttia.

Tästäkin paatoksesta huolimatta erinomaista viikonloppua!


torstai 23. marraskuuta 2017

Kotoilua


Kun koulutyöt tuntuivat olevan loppusuoralla, annoin itselleni luvan alkaa unelmoida ajasta, jolloin käyttäisin vapaa-ajan niin kuin oikeasti haluaisin: opettelisin laittamaan uusia ruokia, sisustaisin, lukisin lukemattomat kirjat, selaisin HBO Nordicin ja Netflixin sarjat läpi eli tekisin kaikkea sitä mitä rakastaisin ja mikä oli jäänyt paitsioon koulun takia.

Pikku hiljaa olen  päässyt toteuttamaan unelmiani vapaa-ajan käytöstä. Netflixiltä on ensimmäinen tuotantokausi Stranger Thingsiä katsottu (toinenkin jo puolessa välissä), keittiön lamput saa uutta päällistä, verhotangon kiinnikkeet on melkein maalattu, ensimmäinen pokkari on kohta luettu ja olen tehnyt perheelleni ensimmäiset sämpylät! Tästä se lähtee.


maanantai 20. marraskuuta 2017

Tänä aamuna minut teki onnelliseksi...

... Hyvin nukuttu yö
... Iloinen lapsi
... Lämpimät sukat
... Julkinen liikenne
... Aamuherätys
... Ihana aamupala
... Salaperäinen kissa
... Uudet talvikengät
... Ulkoilu
... Stranger Things - Netflix-sarja

Fröbelin Palikat juhlakonsertti Tavastialla



Tavastian jonossa on vilkasta keskustelua siitä, miksi jono ei liiku. Kyllähän jono liikkuu ja järkkäri lukee pääsylippuja niin nopeasti kun pystyy, mutta tahti ei vakuuta kyllästynyttä jonottajaa.

Edessämme oleva konserttivieras päättää kieltäytyä ovella astumasta enää pidemmälle. Järkkäri katsoo rimpuilijaa rauhallisesti ja vakuuttaa, että sisälle voi astua ihan rohkeasti, paikka ei ole yhtään pelottava. Vakuuttelut ei tuota hedelmää ja jonottaja siirtyy sivuun rauhoittumaan. Rauhoittajia tarvitaan kaksi, mutta silti huuto-itku ei lakkaa.

Tiskillä ei ole ruuhkaa. Suurin osa yleisöstä on siirtynyt salin puolelle paikoilleen. Jokunen vielä istuu ja nautiskelee juomiaan loppuun. Paikalta voi ostaa myös merchandise tuotteita ja useampi paikalla olija onkin pukeutunut bändipaitaan.

Salissa on kuuma. Yleisö on pakkaantunut lattialle ja vain lavan edessä on joitakin paikkoja vapaana. Kyllä vain, tämä yleisö tietää, että eteen ehtii myöhemmin.

Konsertti alkaa minuutilleen ajallaan. Tässä vaiheessa innokkaimmat siirtyvät lavan eteen. Katsojien päät yltävät juuri lavan reunan yli, mutta joukkoon mahtuu myös heitä joilla pituus ei riitä ja päälaki jää 10 cm vajaaksi lavan reunasta. Vaikka pituus ei riitä, voi aina tanssia.

Tämä keikka ei eroa paljon kokemistani Tavastian keikoista: Yleisö on tullut bändiä varten, he tuntevat biisit, joraavat mukana innokkaasti ja kun meno on kovimmillaan kaverit häviää ympäriltä seikkailemaan omille teilleen. Osa on laittautunut enemmän ja balleriinan helmat nousevat korviin tanssin pyörteessä.

Olemme Fröbelin Palikoiden keikalla ja sedät jaksaa heilua. Kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tavastialla samana päivänä voi olla monen muunkin bändin toive, Fröbelin Palikoille se on totta. Yleisö on riemussaan ja hittikimara hurmaa koko perheen. Jee, jee 30-vuotias bändi.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lauantai raiteilla





18.11.2017 tullaan muistamaan päivänä, kun metrolinja (vihdoin) aloitti liikennöinnin myös Espoossa. Sosiaalinen media ja pääuutiset on pitänyt huolen, että olen tietoinen asiasta. Me emme nimittäin olleet ensimmäisten joukossa testaamassa onko siellä lännessä niin rauhallista.

Siinä missä länsi-metro avasi uuden kulkureitin, me pidättäydyimme vanhassa ja turvallisessa. Käpylä-Seura nimittäin järjesti raitiovaunulinja 1 ajelun. Kyllähän se ratikka päivittäin tuosta kulkee, mutta uudistetttujen ajoaikojen lisäksi menivät vaihtamaan reittiä.

Itselläni ei niin vahvaa tunnesidettä ole ykkösenreittiin, mutta tutumpi se vanha reitti oli kuin nykyinen. Lauantaina hetken aikaa jälleen pääsi matkustamaan sitä vanhaa reittiä ja mikäs olikaan matkustaa, kun alla oli vanhanmallin ratikka (Stadin Ratikat Oy) ja elävämusiikki tahditti ajoa. Kauppatorikierroksen jälkeen kävimme vielä Park Hotellissa avaamassa glögikauden.