perjantai 31. maaliskuuta 2017

Rokotetutkimuksessa mukana - 1. käynti


Maaliskuun alussa saapui massaviestinä kutsu 1-vuotiaille tarkoitettuun rokotetutkimukseen. Rokotetutkimukseen osallistumalla oli mahdollisuus saada lapselle suoja meningokokkibakteeri A,C,W ja Y:tä vastaan. Nämä meningokokkibakteerin muodot aiheuttavat aivokalvontulehdusta, jota esiintyy tavallisimmin pikkulapsilla, teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla (Lähde: kutsukirje).

Tulevien Euroopan matkojemme vuoksi olemme huolehtineet rokoteasioitamme kuntoon, joten mahdollisuus laajentaa rokotesuojaa herätti mielenkiintoni. Keskustelimme mieheni kanssa aiheesta ja emme nähneet mitään syytä minkä vuoksi Ukkeli ei voisi osallistua tutkimukseen ja samalla säästäisimme noin 60 €.Osallistuisimme siis, jos olisimme sopivia. Tulevat reissut ja mahdolliset haittavaikutukset olivat kysymykset mitkä askarrutti ja Rokotetukimuskeskuksen nettisivuilta laitoin lisätietokaavakkeeseen mielessä olleet kysymykset.

Netin lisätietopyyntö-/yhteydenottokaavake ei vielä sido mihinkään, joten kaavake oli helppo tapa olla yhteydessä ja kysyä lisää aiheesta.

Parin päivän kuluttua sain soiton jossa kerrottiin tutkimuksesta ja minulle vastattiin kysymyksiini. Puhelun aikana sain lisätietoja ja samalla vahvistui päätös tutkimukseen osallistumisesta. 30 päivää kestävän tutkimuksen aikana matkustaminen ei ollut este eikä muitakaan rajoitteita ollut. Normaalista poikkeavia haittavaikutuksia ei ollut aiemmissa testausvaiheissa ilmennyt.(Normaalilla tarkoitan samankaltaisia oiretia mitä esim. Hib-rokotteesta voi saada eli kuumeilu, oireilu yms.).

Puhelun aikana sovimme 1. tapaamiskerran meitä lähimmälle rokotetutkimusklinikalle. Ohjeistuksena kerrottiin, että aikaa kannata varata n.1,5 h, koska tapaamiseen kuului lääkärintarkastus, verinäytteenotto sekä rokote, jonka jälkeen klinikalla piti olla 30 minuuttia. Rokotuksen jälkeinen aika sen vuoksi, että jos jotakin allergisia reaktiota ilmenisi, olisi apu välittömästi saatavilla. Mukaan pyydettiin ottamaan neuvolakortti, huoltajan henkilöllisyystodistus sekä halutessa syötävää. Tarjolla kuulema olisi pientä purtavaa, mutta jos haluaisi tarjota lapselle oikean ruoan pitäisi siitä huolehtia itse.

Sovittuna päivänä saavuimme hyvissä ajoin Itä-Helsingin rokotetutkimusklinikalle. Käytävä Itiksen kauppakeskuksesta Agenttitaloon  löytyy Suomalaisen kirjakaupan ja R-kioskin välistä. En aiemmin ollut käytävää edes huomannut, mutta puhelimessa saamieni hyvien ohjeiden perusteella havaitsin sen välittömästi saapuessani Tallinnanaukion suunnalta Itiksen infopisteelle.

Nousimme hissillä klinikan kerrokseen ja soitettuamme ovikelloa ovi tultiin avaamaan. Klinikan aula on suhteellisen pieni, mutta tila on fiksusti järjestelty, monikäyttöinen ja siisti. Vaunuille löytyi vaunuparkki ja samassa paikkaa olisi ollut myös vaipanvaihtopiste vaippoineen. Riisuimme ulkovaatteet ja Ukkeli rupesi välittömästi leikkimään leluilla. Heille joita lelut ei kiinnosta tilasta löytyi pari sohvaa ja aikakausilehtiä luettavaksi.

Erillistä ilmoittautumistiskiä ei ole ja heti sisääntullessa kerroin nimemme. Puhelimessa oli jo kerrottu, että halutessa lapsen kyynärtaipeeseen voidaan laittaa puudutelaastari, jolloin verinäytteenotto ei satu. Halukkuutta laastariin kysyttiin ovella ja pyysin sen pojalle.

Hoitaja toi laastarin sekä minulle luettavaksi tiedotteen tutkimuksesta. Tiedotteessa oli selitetty tutkimuksen luonne, mitä tutkittiin ja miten. Sain tutustua materiaaliin kaikessa rauhassa. Puhelimessa mainittu pieni purtava oli erillainen valikoima keksejä, suklaakonvehteja, rusinarasioita, maissinaksuja sekä juomista (vettä, mehua, kahvia/teetä). Odotellessa annoin ukkelille rusinoita ja maissinaksuja. Noin vartin leikkimisen jälkeen Ukkeli päätti lähteä tutkimaan klinikkaa tarkemmin. Olin saannut paperit (8 sivua) luettua, joten lähdin pojan perään. Ukkelin matka päättyi oikeaan huoneeseen ja Ukkeli sai siirtyä leikkimään huoneeseen varatuilla leluilla.

Aluksi tarkistettiin henkilöllisyyteni sekä allekirjoitin suostumuksen lapsen osallistumisesta tutkimukseen. Toiselta holhoojalta ei tarvinnut erikseen olla kirjallista suostumusta. Kaavakkeessa löytyy kohta, johon voi rastittaa, että asiasta on keskustelu toisen huoltajan kanssa ja hänen myönteinen mielipide on huomioitu.

Kun muodollisuudet oli hoidettu, pyysi hoitaja lääkärin paikalle. Lääkäri kyseli tietoja yleisestä terveydentilasta sekä teki perustutkimuksen eli kuunteli sydämen ja keuhkot, katsoi korvat sekä kurkisti suuhun. Kun kaikki oli kunnossa niiltä osin, mitattiin vielä kuume. Ukkelin lähestyvä ruoka- ja nukkuma-aika taisi jo kummitella ilmassa, koska hän oli ärsyyntynyt jo tutkimuksen alussa ja kuumeen mittaaminen oli viimeinen piste. Vaikka kuume mitattiin kainalosta itkusta olisi voinnut päätellä kohteen olevan aivan muualla.

Seuraavana oli verinäytteen otto ja se ei tilannetta rauhoittanut lainkaan. Pistäminen ja sidoksen painaminen parin minuutin ajan menivät varmasti Ukkelin mielestä jo vapaudenriiston puolelle.

Tutkimuksessa klinikka käyntejä on kaksi ja kummallakin kerralla otetaan 5 ml verinäyte. Ensimmäisen käynnin näyte on verrokkinäyte 2. kerran näytteelle. Jälkimmäisestä näytteestä tutkitaan onko suojaavia vasta-aineita muodostunut ja minkä verran.

Näytteiden ja mittausten jälkeen oli vielä jäljellä rokotus. Tutkimuksessa tarkoitus on verrata kahta rokotetta keskenään. Rokotteet ovat tutkimusrokote MenACYV sekä NIMENRIX®-meningokokkirokote jolle on jo myönnetty myyntilupa. Tutkimukseen osallistuvat saavat jompaa kumpaa rokotetta. Tutkimuksen päätyttyä saa tietää kumpaa rokotetta lapselle on annettu. Halutessa saa myös tietää onko lapselle kehittynyt tarvittavat vasta-aineet. Lisärokotus on mahdollinen, jos lapsi ei ole saannut riittävää suojaa tutkimusrokotteesta.

Rokotuksen aikana piti Ukkelin vielä itkeä, mutta heti kun oli puettu, paijailtu ja suurimmat kyyneleet pyyhitty ei leikkiessä ehtinyt enää itkemään. Niin ne tunteen pienellä miehellä muuttuu.

Ukkelin keskittyessä jälleen leikkeihin, kävimme hoitajan kanssa läpi kuinka täyttää kotipäiväkirja ja merkitä ylös huomiot. 7. päivän aikana pitää merkitä havainnot liittyen pistoskohtaan sekä mitata kuume. Mukaan saatiin kuumemittari sekä mitta, josta katsoa punaisuuden/turvotuksen määrä millimetreissä. Tutkimusajalta (30 päivää) tulee merkitä terveyteen liittyviä huomioita (sairastelu, kuumeilu, sairaalakäynnit, lääkkeet) eli oleellinen merkittävä ylös.

Sovimme samalla 8. päivän soittoajan, sekä 2. käynnin. Toinen klinikkakäynti onkin sitten lyhyempi ja sisältää verikokeen oton, jota varten saimme kotiin puudutelaastarin laitettavaksi valmiiksi käteen.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tällä viikolla medioista on saannut lukea, että WHO varoittaa tuhkarokon leviämisestä Euroopassa. Tauti on lisääntynyt etenin maissa, joissa rokotukset on vähentyneet. Vaikka tiettyjen tautien määrät on rokotusten ansiosta vähentyneet, eivät ne ole hävinneet. Globalisoituminen ja ihmisten liikkuminen paikasta toiseen on vuorostaan nopeuttanut tautien levinneisyyttä. Lomamatkalainen voi tietämättään kuljettaa vakavan taudin maasta toiseen samalla altistaen esimerkiksi kanssa matkustajat taudille.

Uusin lisäys kansalliseen rokoteohjelmaan on vesirokkorokote, jota aletaan antamaan syyskuusta lähtien maksutta 1,5- 11 vuotiaille lapsille, jotka eivät vielä ole tautua sairastaneet,

Kansallinen rokoteohjelman mukaiset rokotteet ovat vapaaehtoisia ja maksuttomia. Tietoa kansallisesta rokoteohjelmasta ja rokotteista: Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL)
Matkustaessa ulkomailla jokainen voi halutessaan laajentaa rokotesuojaansa. Tietoa rokotussuosituksista: Rokote
Tietoa Rokotetutkimuskeskuksen toiminnasta ja avoimista tutkimuksista: Rokotetutkimuskeskus 

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Väriä lautasella - lupa leikkiä ruoalla!

Meiän Perhe-blogin Annika haastoi Mammalandian bloggaajat mukaan tähän mukavaan haasteeseen.

Meillä käytetään kasviksia ruoan raaka-aineena tai sitten lisukkeena, joten jotakin "vihreää" on aina tarjolla. Keittiöni on hieman kokeilevaa laatua, mutta onneksi miehelläni on hyvä ruokahalu eikä vielä ole kieltäytynyt mistään keitoksestani.

Mielestäni ruoan ulkonäkö on tärkeä osa syömistä ja etenkin ruoan värit on tärkeässä roolissa. Pienellä vaivalla annoksesta saa kiinnostavan ja houkuttelevamman esim. tähdenmuotoinen leipä näyttää uppoavan Ukkelillekin paremmin kuin se perusleipäpala. Tähdeksi leipäpala taiotaan piparkakkumuotilla :)

Kesällä tarjolla on jälleen tuoretta enemmän, mutta onneksi HeVi-osasto ja kausituotteet pelastaa. Parsakausi on vasta alkanut, joten taidanpa tänä viikonloppuna kehittää parsasta jotakin. nam.


Porkkanakeittio raejuustolla sekä jotain tosi hyvää kauraleipää avokadolla
Minun jauhelihamakaronilaatikkoannokseni (onko tuo edes yhdyssana?!)
Annos ei saa väriä ketsupista vaan sipuli-tomaatti-valkosipuli-juusto -salaatista, avokadosta ja kurkusta

Traktorimiehen välipala: Kiiviä ja vadelmia. Viime kesänä poimitut villivatut syödään tietenkin jäisinä ja niitä taisi upota tällä kertaa1,5 dl (vähintään :) )


HAASTAN SINUT MUKAAN!
Alkuperäisen haasteen voi lukea Meiän Perhe -blogista, mutta yksinkertaisuudessaan:
Ota kuva värikkäästä ruuasta 
Jaa kuva somekanavallasi
Lisää jakoon #väriähaaste

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Askartelua 1,5 vuotiaan kanssa - Kortti ukille


Haaveilen jo yhteisistä askarteluhetkistä pojan kanssa. Siis niitä hetkiä, kun kumpikin tekee itsenäisesti omia töitään ja hän seuraa ohjeitani eikä keskity esimerkiksi värikynien syöntiin.

Ukkelin ikä ei ole minua estänyt kokeilemasta askartelua ja tämän vuoksi olemme aina silloin tällöin kokeilleet esim. korttien tekemistä. Melkein puolitoistavuotiaan kanssa meno on aikamoista räveltämistä ja kieltosanojen viljelyä (hermojen kiristymisestä puhumattakaan), mutta siitähän ne taidot sitten pikkuisella karttuu. Askarteluun kannattaa varata aikaa ja aika kannattaa miettiä niin, että esim, nälkä ei iske kesken kaiken.

Olemme aloittaneet jo pääsiäiskorttien teot, koska hommaa ei kannata jättää viimeiseen iltaan (niistä postaus myöhemmin). Tällä kertaa askartelimme isälleni, eli Ukkelin ukille, syntymäpäiväkortin. Lopulta kortista tuli jonkin sortin mixed media -työ, mutta koska tavoitteeni oli saada kortiin väriä, niin silloin pitää ottaa kaikki neuvot käyttöön. Tällä kertaa jätin sormivärit pois, mutta käytössämme oli tussit sekä silkkipaperi.

Piirsin paperille auton kuvan ja ajatukseni oli, että Ukkeli olisi töhertänyt edes pari viivaa paperille. Kokeilu oli mielenkiintoinen ja yhtä onnistunut kuin aiemminkin: Väriä oli enemmän pojassa kuin paperilla. Värit on vauvoille tarkoitetut, joten pieni navan piirtely tai käsien värjäys ei ole niin pahasta. Pesemällä lähtee myös pöydästä ja syöttötuolista. Ja minusta.

Seurattuani aikani korkkien irroittamista keksin vaihtaa tekniikkaa. Paperin repiminen on hauskaa puuhaa, joten otin silkkipaperia ja annoin Ukkelille tehtäväksi repiä paperia pienemmäksi. Tässäkin ilmiselvästi päti se, että mikä on luvallista ei ole kivaa. Hetken papereita lahjakkaasti repi, mutta sitten silppua alkoi etsiytymään suuhun ja loput pyyhittiin lattialle. Silkkipaperin repimiseen Ukkeli sai apua yllättävästä suunnasta: Kissamme päätti tulla makaamaan pöydälle silkkipaperiarkin päälle ja samalla repiä hampailla paloja paperista. Toimi se niinkin.


Paperin repiminen oli helppo vaihe, koska seuraavana paperit piti saada kiinni korttiin. Sormivärien kanssa maalaamisesta oppineena tiesin, että kaikkea pitää edelleen maistaa. Silmäkovana yritin seurata, että pieni sormi ei eksy suuhun askartelun aikana (ehkä katseeni harhaili ainakin kertaalleen). Liimaaminen ikuistui myös videolle eli suosittelen katsomaan totaallista tositeeveetä siitä mitä taaperon kanssa askartelu on. Tämä 6 askeleen pikaopas pääpiirteittäin kertoo, miten homma etenee.


En sitten muistanut ottaa kuvaa lopullisesta kortista, mutta leikkasin auton kuvan A4 paperista ja kirjoitin taakse onnittelut. Ukki pääsi ihastelemaan korttia hyvissä ajoin, kun posti toimitti sen ajoissa perille. Toisen ukin synttärit onkin heti ensi kuussa, joten voisimme aloittaa seuraavan kortin kanssa askartelua :)

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Laivalla - Silja Europa taaperon kanssa



Konkurssi2017 -kiertueen ensimmäinen kohde oli Tallinna. Tai ainakin Tallinnan satama, koska emme aamulla poistunut laivasta vaan vietimme ajan laivalla. Laiva oli uudistettu Silja Europa ja lähtösatama Länsisataman terminaali 1.

Oliko laivalla sitten mitään tekemistä? Kun kyseessä on perhematka taaperon kanssa, niin perheen pienimmäinen kyllä keksii tekemistä :) Kyseessä ei ollut ainoastaan perhereissu, vaan juhlimme mieheni synttäreitä. Lippuja lunastaessa oli mukava huomata, että myös laivayhtiö muisti synttärisankaria drinkkikupongilla (joka tosin jäi käyttämättä...).

Hyttimme oli 4-hengen sisähytti kymppikannella. Olin unohtanut etukäteen pyytää matkasängyn ja hetken aikaa arvoimmekin, että pyydämmekö sänkyyn laidan. Mentiin vielä tämä reissu matkasängyllä. Ensi kerralla tilanne voi ollakin jo toinen, koska laivan matkasängyt on kapeita (max.50 cm leveä) ja Ukkelilla rupeaa tulemaan koko vastaan.

Illallinen syötiin Italialaisessa ravintolassa, Tavolátassa. Ukkeli söi hyvällä ruokahalulla lihapullia ja ranskalaisia. Sekä kaiken mitä tarjottiin esim. oliiveja, ciapatta -leipää, bruchettaa (joka oli minun alkupala), kanaa ja kasviksiä pääruolta. Kun vatsa oli täynnä, oli hyvä aika vilkutella ja hymyillä tarjoilijoille. Ukkelin siis, ei mieheni :). Lähtiessä Ukkeli teki vielä sulavan hurmurieleen vilkuttaessa tarjoilijoille leveä hymy kasvoilla ja silmät loistaen. Tarjoilijat vilkuttivat innokkaasti takaisin ja taisipa joku rouvista lähettää hänelle lentosuukon takaisin.

Jälkiruoan söimme Coffee & Co. kahvilassa. Minä otin suklaakakun palan ja pojat jakoi hedelmäpala-annoksen. Viereisessä ravintolassa oli karaoketanssit ja Ukkeli kävi hieman sotkemassa tanssijoiden valsseja omilla mooveillaan (Ukkeli on kova tanssimaan vaikka pesukoneen tahtiin). Eräs vanhempi herra hieman säikähti, kun ei meinannut huomata innokasta vaahtosammuttimen kokoista tanssikaveria. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin.


Vaikka olimme jo ylittäneet uniajan, kävimme katsomassa Lottemaa-leikkihuoneen. Tila oli kivan kokoinen ja tarjolla oli monenlaista aktiviteettiä. Lasten energiamäärä ja keskittymiskyky taitaa olla verrannollisia (vai sittenkin kerrannollisia?) toisiinsa, koska meno leikkihuoneessa oli vauhdikas. Isommat lapset leikki hippaa ja juoksivat tilaa ympäri. Tarjolla oli monenmoista kulkupeliä (potkuautoa ja pyörää) ja kaikkia taisivat olla yhtä aikaa käytössä. Myös Ukkelin piti päästä kokeilemaan kaikkea mikä tarjolla oli. Voin sanoa, että meillä oli väsynyt nuorimies hyttiin päästyämme. Ukkelille ehdottamani valvominen kymmeneen asti jäi kuitenkin tunnilla vajaaksi. Kävimme kaikki yöpuulle ja lopulta uni vei voiton meistä jokaisesta. Täytyy mainita, että olen onneton laivalla nukkuja, kun myötäelän jokaisen aallon liikkeen ja kuulen kaikki hurinat. Silja Europa yöpyy satamassa, joten nukkuminen oli erittäin rauhaisaa ja lämpötilakin saatiin kerrankin säädettyä oikein.

Aamupala nautittiin Gill Housessa. Erikoisaamiaisella oli tarjolla lasit kuohuvaa sekä kaikenmoista hyvää. Auringon paistaessa siniseltä taivaalta oli ihana nautiskella kaikessa rauhassa mm.omenatäytteisiä crepejä sekä tummaaleipää katkaravulla ja mätinokareella. Ruokatilan ikkuinoista Ukkelin oli hyvä seurata miten viereen saapuneesta laivasta purkautui ulos rekat ja autot sekä uudet ajoivat sisään. Aamupalan jälkeen kävimme katsomassa kannelta satamaa. Sitä lähemmäksi maata ei tällä kertaa mentykään.

Mieheni oli varannut parturiajan aamupäivälle, joten hänen siellä käytyä menimme kylpyläosastolle. Lapsille on oma pienoinen allasalue ja se oli ainakin meidän tarpeisiin sopiva. Laivalla oli AMKopiskelijoiden porukka ja he olivat vallanneet porealtaat, niin niihin emme edes yrittäneet. Totesin miehelleni, että olen tainnut ymmärtää tämän koulun käyntini aivan väärin. En edes omista haalareita.

Kylpemisen ja saunan jälkeen palasimme hyttiin. Miehen jäädessä ruokkimaan Ukkelia ja laittamaan päiväunille, minä lähdin pelaamaan bingoa. Huono-onnisen bingoreissun jälkeen palasin hyttiin. Vapautin mieheni univahtivuorosta ja hänen lähtiessä kahvinostoon, jäin käytävälle lukemaan kirjaa.

Päiväunien jälkeen Ukkeli oli jälleen valmis leikkipaikalle. Meno ei ollut muuttunut kovin paljon eilisillasta ja niinpä kaikkea piti tälläkin kertaa kokeilla.

Kaiken kaikkiaan risteily oli hauska piristeruiske viikkoon. 22 tunnin risteily sopii kyllä lapsiperheille, koska tekemistä riittää ainakin taaperon kanssa. Leikkihuone oli menomatkalla auki klo 22 asti. Tallinnan päässä se aukeaa vasta kotimatkalle lähtiessä eli klo 12, joten heti aamusta ei leikkimään pääse.  Isommille lapsille tarjolla oli pelihuone, jossa oli ainakin ilmakiekkopöytä, mutta emme käynneet tarkemmin katsomassa, mitä muuta sieltä löytyisi.

Ukkeli löysi virikettä pitkillä käytävillä juoksemisesta, portaiden nousemisesta, ikkunoista ulos katselusta ja ikkunalaudoilla kävelystä. Hetkellisesti tuli mieleen, että ollaanko laivalla vai kiipeilypuistossa. Aika meni hyvin Ukkelia seuratessa ja hän kyllä keksi mitä mielenkiintoisempia reittejä.

Hissillä liikkuminen on suhteellisen tuskaisaa, joten portaita kannattaa suosia, jos vain pystyy. Meidän pöytävaraus laivalle oli 45 minuuttia ennen laivan lähtöä, joten ravintolassa mahtui olemaan ns. leveästi. Aktiviteetiksi ravintola antoi väritystehtävän ja värikynät (jotka oli Ukkelille vähän liian maistuvat ja siirtyivät nopeasti jemma -nimiseen paikkaan) ja ruoan kanssa tilattu maito tuli pillin kanssa. Vaikka aamupalalla lasta ei erikseen huomioitu oli tarjolla syöttötuolia ja aamubuffasta löytyi kyllä pikkumiehelle syömistä. Emme suinkaan olleet ainoa lapselliset ruokailijat, joten erikoisaamiainen oli muidenkin perheiden suosiosssa.





torstai 23. maaliskuuta 2017

Se ei ole kusi mikä päässä kiertää!


Lääkärilehti.fi Anu Wartiovaaran kolumni  sai nesteet kiertämään päässäni. Minulla ei ole terveydenhuollon taustaa tai osaamista, mutta olen vuosi vuodelta kiinnostuneempi siitä mitä kehossani tapahtuu.

Tähän mennessä olen oppinut, että on tärkeää syödä oikeassa suhteessa proteiinia, hiilihydraatteja ja hyviä rasvoja. Vitamiineja ja kivennäisaineita unohtamatta. Vettä pitää juoda vähintään kaksi litraa päivässä, koska se auttaa kehoamme puhdistumaan. Uni ja lepo on myös tärkeitä esim. solujen uusiutumisen kannalta. Ja jotta soluilla on hyviä raaka-aineita uusiutua, tulee syödä oikeita asioita. Kierre on valmis.

Minulle on kerrottu, että vedenjuonnin tärkeyttä voi verrata pyykinpesuun: Ilman vettä ei pyykkikään puhdistu. Lääkärilehden kolumnin lukemisen jälkeen voin lisätä, että riittävä uni takaa sen lopullisen puhtaan tuloksen!

Kolumnissa on niin monta alan sanaa, että ihan kaikkea en ymmärtänyt (eikä tarvitsekaan), mutta pääviesti oli, että "nukkuessa aivojen läpi virtaa enemmän nestettä kuin munuaisten". Tuo neste on selkäydinnestettä ja "nousee" aivoihin kehon omien toimintojen avulla. Likvor-virran tarkoitus on puhdistaa aivoja unen aikana. Kun nukahdamme, neste kulkeutuu aaltomaisena liikkeenä aivoihin. Kun heräämme, tai meidät herätetään, virtaus loppuu nopeasti.

Luettuani kolumnin, sain uutta merkitystä unen tärkeyteen. Olen onnellisessa asemassa, että poikani on hyvä uninen ja antaa näin myös vanhemmille kunnon yöunet. Jokaisessa perheessähän ei ole yhtä hyvä tilanne.  Lapsen hyvät unet on antanut minulle (teko)syyn valvoa myöhempään. Olen laiminlyönnyt omia työehtosopimuksia kehoni kanssa ja näin ollen aiheuttanut turhaa kapinahenkeä kropassani. Kapina on vielä hiljaista mutinaa riveissä, mutta ajansaatossa voi oireilu näkyä. Jatkossa ajattelinkin palata 7,5-8h yöuniin ja laitetaan KIKYn kunniaksi vielä se 6 minuuttia ylimääräistä päälle. Jospa myös poikani jaksaa jatkaa valitsemallaan unirytmillä, vaikka asiasta ei ole erillistä sopimusta.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Vaatteiden metsästystä kauppakeskuksessa


Lähiöromanttisesti kävin katsomassa lähikauppakeskuksemme lastenvaatetarjontaa. Tarkoitukseni oli katsella Ukkelille hieman reissuvaatteita, ja katselutasolle kierros myös jäikin. 

Kauppakeskuksessamme on 6 liikettä joista saisi lastenvaatteita. Kävin näistä kolmessa, koska loppuihin en vain enää jaksanut mennä. Vaatteiden ostaminen on ollut minulle aina raskasurakka. Voin kyllä kiertää ja katsella, mutta itse ostaminen on vaikeaa. Itseni kohdalla mitään en meinaa löytää ja Ukkelille vaatteita kyllä löytäisini, mutta lompakko ei kestä kaikkia hankintoja :)

Tällä kertaa pistäydyin KappAhlissa, Lindexissä ja K-Citymarketissa eli ei mitään eksoottista tarjontaa. 

Ostoskierros alkoi ruokaostosreissun yhteydessä K-Citymarketista. Kaupassa ovat järjestelleet osastoja uusiksi, joten joka kerta tuntuu löytyvän jotain uutta vaikka samat olisi ollut jo vuoden rekissä. Tällä kertaa silmäni havaitsi aivan ihania Muumi (Moomin by Martinex) yöasuja ja vaatteita. Uskallan väittää, että nyt on laajentunut kuositarjonta, koska niin oli monenmoista tarjolla. Kaupassa en kehdannut alkaa kuvailemaan (olisi pitänyt!), joten valmistajan sivuilta yritin sitten kuvia metsästää. Jostain syystä ne näytti kaupassa paremmilta :/
Muumi by Martinex:Kaverukset 

Muumi by Martinex: Ratsastaa

Muumi by Martinex: Sirkus


Seuraavaksi käväisin KappAhl'ssa. Kappahlsta olen aiemmin löytänyt kaikkea kivaa, mutta nyt ei vain lähtenyt. Kohdalleni osuneet vaatteet tuntuivat olevan joko printtikuvioista (jotka oli kyllä hyviä!) tai sitten edustavan romanttisempaa sarjaa, joka taas ei minuun iske. Tosin olen heikkona neulostakkeihin, vaikka ne eivät ole niitä kaikista käytännöllisimpiä vaatteita taaperolle arkikäytössä. Reissuun ja kun pitää pukea vähän paremmin ylle ne sopii mainiosti. Jälleen kuvat löytyi KappAhl'n nettisivuilta (joista todettava, että en osaa niitä käyttää sujuvasti. Vika sivuissa vai käyttäjässä?)
KappAhl:Neuletakki Newbie

KappAhl:Neuletakki Newbie




Kun vauhtiin pääsin, kävin vielä Lindexissä. Minä niputan KappAhlinja Lindexin (sekä H&M:n) samaan kategoriaan, joten ei ihmekään, että mielestäni Lindexin tarjonta ei paljon eronnut KappAhl'sta. Tosin täältä en löytänyt senkään vertaa. Yksi haalari olisi kiinnostanut, mutta siihenkin kiinnitin huomiota vain sen vuoksi, että ostin lähes samanlaisella kankaalla olevan H&M:sta. Toinen mikä olisi voinnut kiinostaa oli lippalakki. (Nyt en löytänyt haalarin kuvaa netistä, joten olisiko ollut viime vuoden malliston viimeinen kappale tarjolla...).

Tässä vaiheessa shoppailukiintiöni olikin sitten jo täynnä. Lopputuloksena oli, että uusi Muumi-yökkäri pitää jossakin vaiheessa käydä ostamassa, mutta ei tuolla reissulla. 

Minulle osa matkaan valmistautumista on hankkia uusia vaatteita. Tai edes joku uusi paita yms. Tässä on vielä aikaa ennen matkaan lähtöä, mutta viimeisessä kaupassa totesin Ukkelille (niin kuin hänelle asia olisi tärkeä), että eiköhän hankita uudet vaatteet sitten sieltä reissusta.

Lue täältä mistä Ukkelille vaatteita tullaan ostamaan: Tämän vuoden perhereissut Eurooppaan

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Blogini syntymä ja vauvavuosi


Olen ensisynnyttäjä blogihommissa. Blogini syntyi yllätysraskauden rakkauslapsena kesäkuussa 2016 ja synnytys oli suhteellisen kivuton. Vauvakupla puhkesi kesän jälkeen ja lastentaudit alkoivat vaivaamaan syksyllä, kun tajusin, että enhän minä tiedä mitä pikkuisen kanssa pitäisi tehdä.

Hima Saimi -blogi on ensimmäinen blogi, jota olen kirjoittanut tosissani ja säännöllisesti. Joskus on tullut aloitettua joku "kesäkuntoon...", mutta sen kirjoittaminen on päättynyt yhtä nopeasti, kuin kesäkunnon tavoittelu.

Ensimmäiset kuukaudet blogillani meni lattialla maatessa ja saldona oli yhteensä 32 postausta, joista 17 marraskuussa. Siinä vaiheessa, kun "lasta" sai aloittaa istuttamaan haaveilin oman domainin hankkimisesta, mutta päätinkin vaihtaa blogipohjaa. Bloggeriin siirryin joulukuussa 2016 Wordpress-pohjasta (tämä ehkä selittää miksi tuo sivupalkin arkisto alkaa vasta marraskuusta 2016). Oliko muutos hyvästä, siihen en puutu, mutta olipa ainakin jotakin uutta tuskailtavaa opeteltavaa.

Tutustun blogimaailmaan joka päivä enemmän ja tällä hetkellä olen iloinen, että keksin eräänä toukokuisena päivänä aloittaa jakamaan kokemuksiani "julkisesti". Ennen omaa blogiani, blogien lukeminen rajoittui lähinnä tiedonhakuun. Ruoanlaitto- ja leivontavinkkejä tai matkailujuttuja lähinnä. Miksi sitten innostuin aloittamaan blogin kirjoittamisen? Minun syyni on yksinkertaisuudessaan se, että halusin kirjoittaa. Minulla on lapsesta asti ollut tunne, että joku päivä kirjoitan kirjan! Tunnistaako kukaan tällaista itsestään? Minun sisäinenpaloni päästä toteuttamaan itseäni ajoi minut aloittamaan blogin. Kirjoittaminen tuo minulle hyvän olon ja se tuo minulle vaihtelua perhe- ja kouluarkeen.

Alussa mainitsin, että "lastentaudit alkoivat vaivaamaan". Minun lapsentauti oli, että tajusin etten oikeasti tiedä tästä blogijutusta oikein mitään :) Aloitin bloggaamisen valitsemalla vain jonkun blogipohjan (jota joskus olin kokeillut) ja aloin kirjoittamaan. Jos luet ensimmäistäkään "näin aloitat blogin" -kirjoitusta, siellä varmasti kerrotaan, että ÄLÄ TEE NÄIN ja sen jälkeen minun blogini nimi. En siis lainkaan miettinyt kenelle kirjoitan tai olisiko syytä rajata aiheita. Eli tekemällä on opittu :) Toisaalta tästä oli se hyvä puoli, että tämän johdosta löysin opinnäytetyön aiheeni, Opinnäytetyö liittyy blogin aloittamiseen, mutta siitä joskus myöhemmin lisää.

Blogini nimi oli ehkä ainoa asia mitä mietin vähän pidempään. Hima Saimi -nimi on yhdistelmä omaa ja poikani nimeä (-mi tulee Mirkasta, mutta muuta en sitten myönnäkään. He tietää ketkä tietää :) ). Aivan kuten lapselle nimeä valitessa, punnitsin eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyin yhdistelmään joka tuntui parhaalta. Hima on kotia tarkoittava sana ja Saimi on minusta nätti, suomalainen nimi ja se tuo mieleeni Saimaan.

Tässä kuussa blogini on 10 kuukautta ja kovasti kontataan ja kiinteitäkin on syöty jo jonkin aikaa. Kehitystä on siis tapahtunut ensimmäisestä parkaisusta. Blogini synttärit on 1.6. ja vuosikasta pitää juhlia asiankuuluvin menoin. Kiitos sinulle lukijani, että jaksat lukea höpinöitäni. Onko mielessäsi aihe, josta haluaisit lukea? Jätä kommenttikenttään ehdotuksesi ja katsotaan mitä saan aikaiseksi.

Tämä postaus on tehty maaliskuun postauksena Mammalandian kanssa. Mammalandian kotisivun löydät täältä ja Mammalandian Facebook sivun täältä.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Tämän vuoden perhereissut eli konkurssi2017 -kiertue

Tämä ei ole mikään matkablogi, mutta hups-heijaa, on sitten tullut järkättyä tälle vuodelle muutama reissu Eurooppaan 😲 Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään? Etenkin, kun jokaiselle reissulle olisi tarkoitus mennä koko perheen voimin.


Maaliskuussa suunnataan risteilylle Tallinnaan. Tuota ei moni edes laske matkaksi, mutta meillä lasketaan. Se on pikapyrähdys :)

Huhtikuussa vaihtuu laiva lentokoneeseen ja vuorossa on Ukkelin ensimmäinen lentomatka. Suunnaksi otamme Berliinin. Tämän reissun päämäärää jahkailtiin pitkään ja vaihtoehtoja oli monta, mutta päädyttiin lopulta Berliiniin. En muista enää miksi.

Kesäkuussa on vuorossa Iso-Britannia sekä Ranska. Tuolla reissulla tulee sitten lennettyä ja tarkoitus olisi junailla itsemme kanaalin ali. Rengasmatkamme ensimmäinen kohde on  Lontoo, josta jatkamme Bath'iin. Pari päivää Roomalaisia kylpylöitä ja Jane Austeinia, mistä on hyvä jatkaa  Länsi-Ranskaan, Nantesiin. Nantesissa pari päivää ja sieltä sitten Pariisin kautta Helsinkiin.

Tässä välissä on hyvä säästää pari kuukautta ja kunhan Ukkelille tulee mittariin kaksi vuotta, lähdemme (toistaiseksi) vuoden viimeisille reissulle. Kyseessä jälleen "kaksi kohdetta kerralla". Matkustamme lokakuun lopulla Varsovaan ja Prahaan. Kohteet valikoitui, koska tuli hankittua itselleni (ja siskolle) keikkaliput Nick Cave & The Bad Seedsin keikoille. Koko perheen voimin on tarkoitus reissuun lähteä. Varsova on uusi kohde, mutta Prahassa on tullutkin käytyä jo puolenkymmentä kertaa.

Että sellaiset matkasuunnitelmat olisi tiedossa, jos vain mikään ei estä menoa. (Tässä vaiheessa otetaan sitten vastaan sponsoreita ja yhteistyökumppaneita, jos miellyttää tukea meidän konkurssi2017 -kiertuetta 😉).

Edelliset perhereissut:
pikkujouluristeily Tukholmaan osa 1 - laivalla (Silja Line)
Pikkujouluristeily Tukholmaan osa 2 - maissa (Södermalm)

P.S. tuo Konkurssi2017 -nimi on sitten vitsi. Vaikka monta reissua tiedossa, niin kyllähän niistä taloudellisesti selvitään, koska meidän reissut on yleensä minibudjetin matkoja.




keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Nerok(ka)asta! National Geographic: GENIUS


National Geographic -kanava  aloitti näkymään Suomessa 1.3. . Suomi on ensimmäinen maa Euroopassa, joka saa nauttia National Geogrpahic'stä ilmaiskanavana.  Kanavan MARS -sarja on jo osoittanut, että kanava on erinomainen lisä televisiotarjontaan.

Kanavan mainoskatkoilla on mainostettu huhtikuun sarjauutuutta ja mielenkiinnolla odotan tulevaa. Kyseessä on Walter Isaacsonin kirjaan (Einstein:His life and Universe) pohjautuva Genius. Genius kertoo yhdestä aikojemme tunnetuimmasta nerosta Albert Einstein'sta. Iäkkäänä nerona näyttelee Oscar-voittaja Geoffrey Rush (Quills - syntiset säkeet, Pirates of the Caribian -elokuvat) ja Johnny Flynn on saannut harteilleen nuoren Einsteinin viitan. Uskoisin kyseessä olevan laatusarja, koska tekijöistä löytyy mm. Ron Howard ja James Hawes.
Genius -sarjassa vilisee useita teeveestä tuttuja kasvoja mm.Game of Thrones sarjan Roose Boltonia esittäjä Michael McElhatton. Elsa Einstein'in roolissa nähdään Emily Watson (Kirjavaras, Kaiken teoria).

Mitä minä tiedän Einsteinistä? Täytyy myöntää, että en oikein mitään. Sen tiedän, että hän oli saksalainen ja kun elinolot Saksassa ei enää ollut juutalaisille turvalliset, muutti Amerikkaan. Hän myös loi suhteellisuusteorian ja sai Nobelin-palkinnon. Häpeäkseni täytyy todeta, että mieleeni ei pulpahda kuin Nuori Einstein -elokuva 80-luvun lopulta. Siinä elokuvassa ei tainnut olla mitään yhteistä Genius -sarjan päähahmon kanssa ellei nuori Einstein sitten tykännyt soitella viulua pesuammeessa ja orpokodissa leivottiin kissanpoikia elävältä piiraaseen. Vai olikohan se hullujenhuone? Ja olikohan kyseessä edes sama leffa? Well, nerouden ja hulluuden raja on hiuksen hieno, kuten Salvador Dali on asian ilmaissut.

Todennäköisesti sarjaa katsoessa muistuu muutama muukin asia mieleen, mutta tässä vaiheessa onkin hyvä, että tulossa on dramatisoitua faktaa. On hienoa, että laadukkaita sarjoja on tarjolla eikä joka kanavalta tule pelkkää tosi-tv:tä. Huhtikuussa nähdään täyttyykö odotukset trailerin perusteelta. Traileri nähtävissä alla:


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Legotaivas! Vai sittenkin helvetti?


Ostettiin kaverilta vanhat Duplo -legot pois. Tiesin kuvan perusteella, että palikoita oli paljon, mutta yllätys oli suuri, kun Legoja olikin sitten jättimäinen jätesäkki! Hyvät kaupat tuli tehtyä palikkamäärään nähden.

Selvää oli, että kaikkia palikoita ei oteta leikkiin mukaan, vaan osa saisi olla varastossa jonkin aikaa. Ukkelin legoleikit on toistaiseksi vielä enemmän hajoittamista kuin kokoamista. Kunhan oppii rakentamaan, niin palikoiden määrää leikeissä voi lisätä.


Ensimmäisenä päivänä Ukkeli sai nähdä koko "aarteen", mutta siitä eroteltiin X-määrä aktiivikäyttöön ja loput pikaisesti varastoon (ennen kuin koko säkki olisi levitetty olohuoneeseen).

Vaikka Ukkelilla on kiva kasa erillaisia palikoita, ei ne mielestäni ole aina niin kivoja. Tässä pari valittua tilannetta:

  • Lego jalan alla sattuu yhtä paljon, kun pikkuvarpaan lyöminen keittiönjakkaraan.
  • Kun legoastia on lelujen keräämisen jälkeen puolillaan, tiedät joutuvasi haravoimaan koko asunnon. Puolet legoista löytyy sohvan alta, 1/4 lipaston alta, osa keittiöstä ja muista huoneista, osaa ei löydy kyseisenä iltana.
  • Käydessäsi levolle osa legoista löytyy sängystäsi. Lego selän alla koskee yhtä paljon, kuin sen päälle käveleminen.
  • Heräät yöllä siihen, että kissa on löytänyt vähintään yhden kadonneista palikoista ja leikkii sillä innokkaasti.
  • Legoilla voi täyttää saappaat. Myös ne pienimmät.
  • Rakennat vartin linnoitusta, jonka pikku-barbaari tuhoaa puolessa minuutissa.

Edit 23.3. Korjattu: Dublo -> Duplo. Tajunnan räjäyttävä Facebook kommentti herätti miettimään, että mitä olin tänne itse kirjoittanut. Väärinhän se oli mennyt :/

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Synnytyspelosta


TmT Sari Haapion väitöstilaisuus on Tampereella 17.3. aiheena "Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona: Ensisynnyttäjien valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikutus". Tämän tiedon löysin Facebookin uutisvirrasta. Mielenkiinnosta avasin linkin väitöskirjaan, koska halusin tietää mistä oli kyse. Olenhan itsekin ollut ensisynnyttäjä ja valmennuksen läpikäynnyt. Tiivistelmässä kiinnitin huomiota synnytyspelkoon, jota minulla ei ollut missään vaiheessa.

Innostuin lukemaan väitöskirjaa pidemmälle, koska halusin tietää selittääkö väitöskirja synnytyspelolle syytä. Vaikka itse en pelkoa kokenut, en synnytysvalmennuksen yhteydessä voinnut olla huomaamatta joidenkin tulevien äitien selkeää pelkoa, joka ilmeni esimerkiksi itkemisellä. En tutustunut väitöskirjaan sanasta sanaan, vaan luin pätkiä mitkä vaikutti mielenkiintoselta sisällysluettelon perusteella. Otteeni eivät kata koko väitöskirjan aihesisältöä vaan olen poiminut niitä faktoja, jotka minua kiinnostivat.

Haapion väitöskirjassa kiinnitin huomiota lukuun viisi ja siellä käsiteltyihin pelon kohteisiin ja määrään. Noin 87% otannassa olleista äideistä koki synnyttämiseen liittyvää pelkoa kovasti tai kohtalaisesti. 75%:lla oli kohtalaisia tai kovia pelkoja liittyen äidin ja lapsen hyvinvointiin ja 36% äideistä pelkäsi kohtalaisesti tai kovin keisarinleikkaukseen joutumista. Synnytyspelkoa ilmeni etenkin raskauden alkuvaiheessa. Olin itse yllättynyt noin korkeasta synnytykseen liittyvästä vahvasta pelosta. On toki normaalia, että uusi asia pelottaa, ei siis ainoastaan synnytykseen liittyen. Siinä vaiheessa, kun tajuntaan alkaa hiipiä ymmärrys uuden elämän kehittymisestä, varmasti meistä jokainen alkaa miettimään vaihtoehtoja mitä tapahtuu ja mitä voi tapahtua.

Luvussa 5 käsitellään myös synnytykseen liittyvien pelkojen muodostumista. Minusta on mielenkiintoista, että vahvimmaksi syyksi mainitaan äidin kielteinen mieliala. Kielteinen mieliala nosti "synnyttämiseen liittyneiden pelkojen muodostumisen riskin yli kolminkertaiseksi ja hyvinvointiin liittyneiden pelkojen muodostumisen riskin lähes nelinkertaiseksi. Kielteiset vertaiskertomukset olivat myös yhteydessä kaikkiin synnytyspelon osa-alueisiin, mutta niiden merkitys oli kielteistä mielialaa pienempi." (Haapio,S. , sivu 64). Itse olen luonteeltani positiivinen, joten luulen osaltani juuri mielialani ja vähäisen tiedonhankinnan osaltaan vähentäneen uhkaskenaarioiden luomista ja näin ollen pelon syntymistä. Toisille on toki luonteenomaista hankkia mahdollisimman paljon tietoa ja tätä kautta käsitellä asioita. Mutta voiko tässä yhteydessä sanonta "tieto luo tuskaa" olla paikallaan?

Oma raskausaikani ja synnytyskokemus on lähinnä "katsotaan mitä tapahtuu ja otetaan kaikki mitä annetaan". Raskauteen liittyvä lukemistoni rajoittui lähinnä neuvolasta saatuun materiaaliin sekä netin sivustoon, jossa kerrottiin sikiön vaiheet viikko viikolta ja miten raskaus vaikuttaa odottajaan. En siis raskausaikana lukenut kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää tai selannut keskustelupalstoja. Neuvolassa otin ohjeistukset vastaan, kuuntelin mitä kerrottiin ja ei minulla ollut neuvolassa mitään ihmeellistä kysyttävää (eli asiat eivät pyörineet mielessä tai herättänyt lisäkysymyksiä). Etsin tietoa, jos jokin asia vaati selvittämistä, mutta tuolloinkin pyrin pysymään ns. luotettavissa lähteissä eli ei keskustelupalstoja tai vertaiskertomuksia esim.blogeista.

Raskausajasta noin seitsemän kuukautta jouduimme asumaan poissa kotoa, kun yläkerran huoneiston tulipalon tuhoja korjattiin myös meidän asunnossa. Evakon vuoksi vauvaa varten hankinnat jäi siihen pariin kuukauteen, mitä kotiin päästyä jäi aikaa. Stressin syytä raskausaikana olisi ollut, mutta koska raskaus meni hyvin, en huolehtinut asioista mihin en pystynyt vaikuttamaan. Ehtihän tuota sitten lähempänäkin. Vaavisängyn vuokrasin vasta synnytyksen jälkeen ennen kotiin pääsyä.


Väitöskirjan johdannossa mainitaan, että tilastojen valossa lapsia syntyy naista kohden 1,65. Tämä tarkoittaa, että yhä useammin raskaanaoleva on ensisynnyttäjä. Myös lapsiluku jää useimmiten yhteen. Juuri kokemuksen puuttuminen ja uuden tilanteen kohtaaminen voi aiheuttaa synnytyspelkoja.

Kuinka vertaiskertomuksista saisi ei niin kielteisiä? Ja lukisiko/kuuntelisiko kukaan sellaisia? Onko pahimman skenaarion hakeminen parempi, kuin keskittyä positiiviseen ajatteluun ja sitä kautta pyrkiä hakemaan voimaa kohdata uusi tilanne? Itsekin koin synnytyskipuja, väsymystä ja odotusta tilanteen päättymisestä (koska prosessi on raskas henkisesti ja fyysisesti), mutta päällimäisenä tunteena itselläni oli turvallisuuden tunne. Olin hyvissä, osaavissa käsissä koko raskausajan ja synnytyksen, eikä minulle jäännyt negatiivista kokemusta synnytyksestäni. Kipumuisti suojaa ihmistä, joten jälkeenpäin ei voi palata kokemaansa tunteeseen vaikka muistoissa pystyy tapahtumaan palaamaan.

Väitöskirjassa ilmenee myös, että virallisten synnytyspelkodiagnoosien määrä on noussut, samaan aikaan kun synnytysvalmennuksen osana oleva synnytyssairaalaan tutustuminen on muuttunut virtuaalliseksi. Meillekin oli tarjolla vain virtuaalikierros. Jälkeenpäin ajatellen virtuaallinen tutustuminen ei auttanut siinä vaiheessa, kun olimme sairaalassa. En muista kävinkö edes siinä huoneessa minkä kuvia netissä katsoin. Väitöskirjassa tulee esille ajatus sairaalaantutustumisen ja valmennuksen yhdistämisestä. Mielestäni tässä on ajatusta. Valmennuksessa pyrittiin kokemusten kautta jakamaan tietoa, mutta voisiko tiedon jakaa luonnollisessa ympäristössä? Valmennuksissa annettu tietoa on yleisluontoista, mutta synnytykset yksilöllisiä. Myös synnyttäjät ovat yksilöitä, mutta ympäristö on yleensä sairaalaympärstö. Tutustuminen ympäristöön voisi mahdollista auttaa peloista kärsiviä pääsemään yli joistakin henkisistä esteistä joita tietämättömyys kasaannuttaa.

Niin hassulta, kun voikin kuulostaa, olisin kaivannut enemmän tietoa synnytyssairaalan käytännöistä. Ellen olisi käynnyt synnytyssairaalani labrassa ennen synnytystä, en olisi osannut liikkua rakennuksessa, koska virtuaalikierroksesta kaikkea ei hahmottanut. Pääsimme perhehuoneeseen ja en tiedä oliko miehelleni asiaa selitetty, mutta kukaan ei minulle kertonut missään vaiheessa, että tarvittavat tiedot löytyvät huoneessa olevasta kansiosta. Löysin kansion päivää ennen kotiutumista. Olisin mielelläni kuullut ruokailukäytännöistä, ruokailutilasta, pesutiloista yms. Kansiossa löytyi muutakin infoa, mikä olisi voinnut olla mielenkiintoista lukemista jo edellisenä päivänä.

Ehkä käytäntöjen tietäminen voisi antaa tunnetta tilanteen hallitsemisesta tilanteessa, jossa kaikkia asioita ei vain voi hallita.



torstai 9. maaliskuuta 2017

Tavastian lastenkonsertti: Gommi ja Pommi


Tavastialla on jälleen alkanut pyörimään lapsiperheiden iloksi lastenkonsertit. Sunnuntaina 5.3. Tavastian kuuluisalle lavalle astui Suomen vanhimmat (ja lahjakkaimmat) kissa ja jänis. Kyseessä on tietenkin Gommi ja Pommi eli M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen klassikko kaksikko. Olimme Ukkelin kanssa kuuntelemassa konserttia seurassamme talviloman viettoon tullut siskoni poikansa kanssa.

Kuten aina, lähteminen vaati pienimuotoista suunnittelua. Ja lähinnä siis Ukkelin päiväunijärjestelyjen kanssa. Keikka alkoi kello 15 ja yleensä Ukkeli herää päiväunilta noihin aikoihin. Asia ratkaistiin aikaistamalla muita toimintoja johonka kuului myös aamuherätys. Illalla katsotun Transformersin jälkeen klo 7 herääminen ei tuntunut niin fiksulta, mutta ylös nousin ja Ukkelin herätin. Pikkumiehellä ei ollut asian suhteen mitään ongelmaa vaan heräsi hymyissä suin ja syöksyi leikkimään olohuoneeseen. Koska vieraspeti sijaitsee olohuoneessa, tarkoitti leikin alku unen loppua.

Aamu meni ongelmitta ja Ukkeli söi päiväruoan jo ennen yhtätoista. Todennäköisesti aamuherätys oli jättänyt jonkun vajeen uniin, koska unta ei tarvinnut houkutella ja Ukkeli nukkui normaalit parin tunnin päikkärit heräten yhden maissa. Olimme siis erinomaisesti, ja tuskattomasti, aikataulussa.



Keikkapaikalle saavuimme noin vartti ennen konsertin alkua. Vaunuparkki oli järjestetty viereisen Ilves -ravintolan tiloihin. Sisäänkäynti Ilvekseen oli Tavastian lippuluukun vierestä, joten kulku oli vaivattomasti sisäkautta. Oviaukko itsessään tosin oli kumpaankiin suuntaan menevän liikenteen vuoksi ahdas. Olimme varautuneet matkarattailla, jotka olisi ollut helppo taittaa kasaan ja jättää narikkaan, mutta kaikille oli sama käytäntö ja vaunut pyydettiin viemään vaunuparkkiin. Jätin omat päällysvaatteni vaunun luo ja tämä olikin ihan järkevä liike. Konsertin loputtua narikkajono ei eronnut aikuisten tilaisuudesta eli jonottaa sai.

Tavastian salissa ei ollut normaalia enempää istumapaikkoja (=vähän), mutta lattialla oli pieniä pyöreitä mattoja istumista varten. Yläkerran tasanne oli myös avoin ja siellä oli parempi mahdollisuus istumapaikkaan. Yleisöä katsoessa epäilin osan vanhemmista tulleen nostalgia mielessä katsomaan lapsuuden suosikkeja, ja lapset pääsivät siinä samalla nauttimaan musiikista. Valitsimme istumapaikat lavan edestä (en kehdannut mennä seisomaan lavan eteen...) ja oli hauska huomata, miten lavan edusta täyttyi nuorista katsojista. Pisimpiä olisi ollut mieli pyytää siirtymään lavansivulle, mutta kyseessä kuitenkin oli lastenkonsertti (ja hyvin näkyi lavan tapahtumat).



Keikka alkoi pari minuuttia yli kolme. Gommi ja Pommi esittivät saman setin, kuin syksyllä 2016 Lahdessa esiintyessään sinfoniaorkesterin kanssa (olisiko heidän perussetti?). Tällä kertaa lavalla oli vain kissa, jänis, banjo, haitari, puhelinluettelo ja kosketinsoittimet (=kangaspuut). Vaikka kappaleet ja välispiikit oli samat, ei se haitannut lainkaan! Kappaleet kuten Minä Soitan Harmonikkaa, Sika Kunnossa, Kissa Vieköön tai Kuinka Saisin Rikki Kookospähkinän ovat kuitenkin klassikoita ja kestävät kuuntelua. Suurin harmitukseni keikalla oli, että silmätulehduksen yhteydessä saamani kurkkukipu oli viennyt ääneni enkä voinnut laulaa lainkaan mukana. Ukkeli otti keikan tarkkaavaisen lungisti. Onhan se toki hämmentävää, kun valtavan suuri puhuva jänis ja kissa tummennetuissa laseissa esiintyy valojen loisteessa.

Emme testaneet vessatiloja, mutta aiemmasta kokemuksesta tiedän, että ainakaan naistenpuolella ei hoitotasoja löydy. Invavessa klubilta löytyy, mutta epäilen, että sieltä ei hoitopöytää tai pottaa löydy. Mutta voin toki olla väärässäkin.

Itse en baarin tarjontaa tarkistanut, mutta siskonpoika tuoksui niin vahvasti korvapuustille, että niitä oli ainakin myynnissä virvoitusjuomien ja kahvin lisäksi.

Seuraavan kerran Gommia ja Pommia olisi mahdollisuus päästä näkemään lauantaina 1.4. ja sunnuntaina 2.4, kun parivaljakko esiintyy WeeGeen Lasten museofestareilla. Katsotaan miten saadaan päikkärit järjestymään tuolloin...

Sinua voi kiinnostaa ehkä myös tämä: Iske niitti sydämeesi - Badding muistokonsertti tammikuussa 2017