lauantai 8. huhtikuuta 2017

7 Vinkkiä synnytykseen

Jokainen synnytys on yksilöllinen. Teoriassa kaikki menee saman perinteisen kaavan mukaan, mutta käytäntö toteutuksessa tekee muutoksen kaavaan. Itselläni on takana yksi synnytys ja se ei ainakaan mennyt minkään oppikirjan mukaisesti vaikka lopputulos olikin sama kuin monella muullakin: Maailman ihanin, viattomin, herkin, suloisin ja syötävän söpö tuhisija eli minun oma rakas lapsi.

Huhtikuun Mammalandian yhteistyöpostauksen aihe on "omat vinkkini synnytykseen". Tässä muutama vinkki minulta, ihmiseltä joka ei turhia murehtinut ennen synnytystä. Enkä kyllä sen jälkeenkään.




Vinkit synnytykseen: 

1. Hanki tieto luotettavista lähteistä

Apua/Jee raskaana! Vielä ei uskalla/halua kertoa kenellekkään, mutta tietoa pitäisi saada. Nykypäivänä helpoin ja lähin tietolähde on internetti, mutta se ei välttämättä ole se luotettavin. Tietomäärä minkä voit löytää internetistä on niin suuri, että koko raskausaikasi ei riitä sen kaiken tiedon lukemiseen, saati käsittelemiseen. Tuohon tietomäärään mahtuu myös useampi bitti synnytykseen liittyen. Kuten synnytyspelkoon liittyvässä teksissä jo kirjotin, kielteiset vertaiskertomukset lisäävät synnytykseen liittyviä pelkoja. Jos läheltäsi ei löydy henkilöä jonka kanssa voit jutella, ole yhteydessä neuvolaan ja hae tukea ammattilaisilta tai tukiryhmistä.

2. Olet valmis, kun kynä ei pysy enää kädessä

Niin kauan kun pystyt puhumaan normaalisti ja esim. pitämään supistuspäiväkirjaa on sinulla ainakin vielä hetki aikaa ennen H-hetkeä.

Kuvituksena on otteita "supistuspäiväkirjastani" 5.-9.10.2015. Synnytysvalmennuksessa neuvoivat pitämään kirjaa, että voi vastata kun kysyvät synnärillä. Kaiken kaikkiaan minulla sivuja täyttyi 15. Vaikka tunnollisesti aikoja jaksoin kirjata ylös, jätin homman kesken loppuvaiheessa. Siinä vaiheessa olinkin jo aika valmis hakeutumaan synnytyssairaalaan. 



3.Kivunlievitys - Mieti vaihtoehtoja, mutta älä ole jääräpää!

Kivunlievitykseen löytyy useita vaihtoehtoja, ja yksi vaihtoehto on olla ilman mitään. Asennoilla, hieronnalla, liikkeillä, tanssimisella(!) voidaan helpottaa synnytyskipuja. Hengitys, ääntely ja vaikkapa laulaminen auttaa kehoa rentoutumaan.

Eri vaihtoehtoihin on hyvä tutustua etukäteen, koska tiedosta voi olla hyötyä synnytyksen aikana. Jos toivot hierontaa, harjoitelkaa tukihenkilösi kanssa etukäteen. Jos olet jättänyt aiheeseen tutustumisen vähälle, kuten minä tein, sinulle kyllä kerrotaan vaihtoehtoja synnytyssairaalassa.

Ainakin Helsingissä sairaalaan soitetaan ja kysytään voiko jo tulla ja onko oikea paikka vai ohjaavatko muualle (esim. jos ei ole tilaa siellä mihin haluat mennä). Puhelimessa kartoitetaan tilanne ja annetaan vinkkejä mitä vielä voi kotona tehdä pidentääkseen kotona olo aikaa.

Siinä vaiheessa, kun sain neuvolasta lapun mihin piti kirjoittaa mitä toivoo synnytyseltä oli ajatukseni, että pitäisikö tämmöisiäkin ajatella etukäteen?

Olin hiljaa mielessäni ajatellut, että jos ilman kipulääkkeitä selviäisi mahdollisimman pitkälle, niin olisi hyvä niin. Laskettuaika oli 4.10., supistukset alkoivat aamulla 5.10. ja Ukkeli syntyi keisarinleikkauksella 9.10.

Supistuksia oli siis maanantaista lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti yötä päivää. Torstaina yritettiin jo laitokselle, koska en voinnut uskoa supistusten käyvän enää pahemmaksi. Olin väärässä 😃. Perjantaiaamuna palasimme pelipaikalle ja tällä kertaa jäimme sisälle. Ja otin vastaan kaiken mitä annettiin.

4. Luota sairaalan henkilökuntaan

Vaikka olisit tehnyt kuinka hienon suunnitelman synnytyksesi etenemisestä on todennäköistä, että kaikki ei mene kuten olit sen suunnitellut. Kroppa voi tehdä asioita, joita suunnitelmassasi ei oltu otettua huomioon. Itselläni kohdunsuu aukesi sairaalassa oloaikana sentin. Siis n.9 tunnin aikana.

Tämä oli yksi syy minkä takia päädyttiin sektioon. Sairaalan henkilökunta on koulutettu auttamaan synnytyksessä ja pätevää henkilökuntaa on olemassa paikalla. Itse luotin siihen miten ohjeistettiin ja asioita tehtiin, mutta voit pyytää myös toisen mielipiteen, jos sinusta tuntuu, että kaikki ei ole niinkuin sanotaan. Vaikka henkilökemiat eivät menisi yhteen, on henkilökunta koulutettu tehtäväänsä.
Vaikka ihmiset ja naamat vaihtui tunsin olevani hyvissä käsissä kokoajan.

5. Pyydä ajoissa särkylääkettä - sinun ei tarvitse olla sankari!

Kipulääkkeet on sanavarsinaisessa muodossa lääkkeitä kipuun. Itse menin ilokaasulla suhteellisen pitkään (4 h). Siinä vaiheessa, kun hengitysrytmini meni sekaisin ja tulin känniin kaasusta (olo oli kuin olisi hirveässä humalassa pimeällä kadulla) pyysin saada jotakin muuta.

Otin spinaalipuudutteen ja kun sen vaikutus alkoi vähetä (n. 2 h) laitettiin epiduraali. Ja toinen annos epiduraalia 2 tuntia myöhemmin. Leikkauspäätös tehtiin n. 30 minuuttia myöhemmin lääkkeen annosta.

1. ja 2.epiduraalipuudutteen välillä kipu ehti palata ja sanoinkin 2. annoksen jälkeen huoneessa olleelle kätilölle, että ymmärrän täysin narkkareita tai alkoholisteja, jotka kaipaavat helpotusta tuskiinsa. Itselläni oli erittäin autuasolo saatuani takaisin kivuttomuuden tunteen, että varmaankin hymyilin, kun minua vietiin leikkaussaliin.

6. Sen tuntee kun vedet hölähtää

Yksi suurempia kysymyksiä oli lapsiveden menon huomaaminen. Eräällä kaverillani vedet tuli käytännössä vasta kun lapsi oli syntynyt, toisella synnytyksen käynistyessä. Itselläni sairaalassa pedille. Lapsivesi hölähti pedille. En muista sanoinko ääneen vai vainko ajattelin, mutta oli sellainen "Oho, mikäs tuo oli" - hetki. Tunne on täysin erillainen, jos vertaisi sitä virtsan karkaamiseen. Se oli kuin vesi-ilmapallo olisi rikottu ja vedet vain pärskähtää ulos.

7. Vastasyntynyt on ihana, mutta nuku kun lapsi nukkuu

Syntymä on rankkapaikka myös vauvalle ja hän tarvitsee unta. Niin sinäkin. Nuku jos pystyt. Ainakin meillä ensimmäinen yö (no ne muutama tunnit) poika nukkui hyvin. Seuraavan päivä menikin sitten ruokkiessa lasta ja sen jälkeen päivät meni lapsen ehdoilla.

Lisäisin vielä, että älä pelkää pahinta vaan odota parasta. Joka hetki jossakin päin maailmaa joku synnyttää. Toiset sairaalassa, toiset kotona, toiset turvassa ja toiset vaaran uhatessa. Vaikka olisit ensi kertalainen, et ole ensimmäinen. Pyydä, kysy, ota selvää. On luonnollista miettiä asioita, mutta niistä on hyvä myös puhua, koska puhuminen auttaa eikä kysyvä tieltä eksy.

Lisää Mammalandian bloggaajien tekstejä löydät Mammalandian kotisivuilta. Seuraa Mammalandiaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

2 kommenttia :

  1. Mä luin raskaana, kun palstoilla ihmeteltiin, että onkohan lapsivesi mennyt. Mä olin aina kuvitellut, että se tapahtuu elokuvien tapaan niin, että sitä vettä tulee ihan kauheasti. Näin ei sitten nähtävästi ollutkaan :)

    Siinä sitten vähän jännitin etukäteen, että mahdanko sitten tunnistaa lapsiveden menoa ja että milloin tiedän lähteä synnytyssairaalaan. No eipä ollut epäilyjä, kun lapsivesi meni :D Mulla tosiaan tuli niin paljon kuin niissä elokuvissa oli nähnyt, heh!

    VastaaPoista
  2. Elokuvien ja tv-sarjojen sairaalaanmenot on opettavaisia :) Just tuli parikin sarjaa/leffaa mieleen vaikka varsinaisesti en noita synnytyskohtauksia olekaan keräillyt :D

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Kaikki kommentit luetaan!